kissat on söpöjä mut ei kuolleena. yhtenä päivänä lehdessä luki kin kissa oli jätetty mökille ja se kuoli siel mulle tuli paha mieli ku edes ajattelen sitä ja vähän sen jälkeen tuli toinen ja siinä luku näin: MÖKILLE JÄTETTY!
tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeä.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta,sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjoissaan,lintujen kuoro soi. Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi. Nyt pysyy ovi suljettuna,nukkuu portilla vainaja.Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna. Se pisara hyljätyn kyynel on ,se itkunsa itkenyt on. Vain yksi ovi armahti hyljätyn,pääsi lämpöön ja valohon. Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois. Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempaa olla vois. Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin. Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin. mulla tulee tästä aina itkut silmää sillä oon herkkä kuolema jutuille varsinki ku ne on kissoi, koirii tai läheisii.;(
