No niin, nyt on aikaa jäljellä noin 15 tuntia ennen kuin suuntaan kohti lapinjärveä. Matkaa on noin 300 kilometriä ja paikan päällä minun tulisi olla siinä 11:30. Autolla aion mennä, koska linja-autoilla olen matkustanut ylä-asteen ja lukion(jolloin mm. pahoinvoinnin vuoksi päätin, etten tule tulevaisuudessa linjuri-autolla matkustamaan) eli yhteensä 2400 kilometrin edestä joudun bensoja omasta pussista maksamaan, toisaalta saan samalla hoidettua kesän kylttyyri-matkat.
Syksyllä 2005 mentiin Juhan kanssa samaan aikaan armeijaan Turun saaristoon(Gyltön saarelle(nykyisin lakkautettu, silloin joka kolmas keskeytti)). Olin intoa täynnä, enkä aavistanutkaan mihin paikkaan olin menossa. Juoksulenkeilläkin ehdin käydä, eikä missään vaiheessa kunto loppunut kesken, tosin niska ja selkäsärkyjä oli päivittäin. Siinä vaiheessa, kun ammuttiin aseilla ja harjoiteltiin miinan virittämistä, aloin todella ajattelemaan, sitä että toisia ihmisiä siinä harjoiteltiin tappamaan. Olin armeijassa kaikkiaan 22 päivää ja viimein alokasajan loppuleirin 2.päivänä päätin, ettei minusta ole siihen, eikä siellä ollut mukavaa. Armeijassa joutui myös sietämään paljon kaikkea kurjaa ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Minun mielestä jokainen päivä tulee olla nautinnollinen ja sitä se ei ollut armeijassa. Huomasin myös kavereissa muutoksia, sillä armeijan myötä heistä tuli väkivaltaisempia ja uhmakkaampia.
Nyt syksyllä 2009 eli tarkkaan ottaen huomenna maanantaina siviilipalvelukseni alkaa lapinjärven koulutuskeskuksessa klo 12:00 alkaen. Olen lukenut varmaan viisi eri päiväkirjaa koulutusjakso-elämästä. Se todella kuulostaa mukavalta ja nautinnolliselta, toista sanaa huomattavasti painottaen. Aamu ja iltapäivä opiskellaan, illalla pelataan/katsotaan elokuvia/juodaan ohrapirtelöä. Se vasta on elämää, voi hoitaa isänmaanvelvollisuutensa ja samalla nauttia siitä.
Palveluspaikka minulla on jo valmiina, jonka hankin pari kuukautta sitten yhdestä maamme korkeakoulusta. Vaihtoehtoina olisi ollut Maskun kunta tai MS-keskus, joista jälkimmäinen olisi ollut lähellä, mukava ja varma paikka. Korkeakoulussa osallistun erilaisiin projekti tehtäviin mm. autoalaan liittyen. Minulle on varattu täysin oma työpöytä, tietokone ja työtuoli suurehkosta kolmen hengen työhuoneesta ja työntekijät siellä vaikuttivat todella mukavilta. Jollekin äskeinen kohtelu olisi rutiinia, mutta minulle se on täysin uutta, koska olen tehnyt ainoastaan kesäisin töitä, enkä ole koskaan varsinaista toimistotyötä tehnyt. Palvelukseni kestää noin 8 kuukautta, koska olin armeijassa 22 päivää, joka siviilipalveluspäivinä on 44 päivää. Olen 22-vuotias ja asun vieläkin vanhempieni luona Maskussa ja aion suorittaa sivari-palvelukseni päivittäin Maskusta ajaen. Siviilipalveluksen jälkeen aion mahdollisesti hakea omaa alaa(autoinsinööri) vastaavaa työpaikkaa oli se sitten Turussa, Joensuussa, Torniossa tai Berliinissä.
Elämässä täytyy uskaltaa uskaltaa. Moni ei uskalla sanoa vastustavansa hengen riistoa armeijassa, koska tällöin hänet voidaan leimata ja se voi vaikuttaa tulevaisuuteen. Kaikki minun tuttavat niin edesmenneestä isoisästä kavereihin ovat ymmärtäneet, sen miksi olen valinnut siviilipalveluksen.
Miksi sodat täytyy ratkaista ihmisten tappamisella ja väkivallalla, eikä vaikka biljardi-matsilla.
