Saavuin 2h 20 min ajomatkan jälkeen lapinjärven siviilipalveluskeskuksen pihaan. Ensivaikutelma oli hyvin rauhallinen ja luonnonläheinen, olihan paikka entinen maatila. Respassa ilmoittauduin ja sain huoneen avaimen ja ylläri pylläri se oli A-talossa 2-kerroksessa käytävän ensimmäinen A207-huone. Siellä oli 6 makuupaikkaa ja sängyt olivat samanlaisia kuin armeijassa. Ruuan ja tutustumisen jälkeen meidät jaettiin ryhmiin kansainvälisen kulttuuriympäristön suojeleminen(Kava), siviilipalvelusmiehen oikeudet(?yks?), palo ja pelastus (pp) ja väkivallattomien ehkäisymenetelmien käyttö kouluissa(Vokt). Itse olin varannut paikan Vokt- ryhmään jo keväällä, mutta paikan päällä nimeäni ei ollut listassa, joten koska jono ryhmään oli suuri, päätin mennä Pp- ryhmään, mikä myöhemmin osoittautui virhevalinnaksi. Pp:ssä sai sekä Ensiapu 1 ja 2-kurssin, jonka vuoksi pidin ryhmää tarpeellisena. Sitten meille ilmoitettiin, että sodan aikana Pp- ryhmä voi toimia, vaikka sotilassairaalassa. Silloin muuttui ääni välittömästi kellossa, koska jos kerran olin lähtenyt jo pois armeijasta, niin en vastaisuudessakaan halua mennä lähellekään sitä. Illalla alkoi (ehkä stressin takia) särkemään päätä, jonka seurauksena vedin yhden buranan. Yöllä taisin myös kesken kaiken herätä, koska olin unessa kuvitellut, että sängyssä on iso hämähäkki, jonka johdosta olin kalsareissani peiton kanssa sipaissut huoneen oven avaten käytävälle ja liki sulkenut huoneemme oven kunnes onneksi heräsin ja palasin todella nolona punkkaani.
Aamulla ja iltapäivällä päänsärky koveni entisestään ja lääkäri aikanikin oli vasta seuraavan viikon puolivälissä. Toinen päivä oli miltei kokonaan kärsimystä, huono olon vuoksi ja lisäksi siksi, koska en voinut kunnolla tutustua toisiin. Keskiviikko ja torstai menivät jo huomattavasti paremmin. Sain muutettua Vokt ryhmään ja kaikki oli hyvin. Aiemmin edellisellä viikolla podin lievää kurkkuyskää ja närästystä, mikä vaivasi minua aina iltaisin, jolloin olin aika äänekäs, koska yskin paljon, ja yskänlääkettä minulla ei luonnollisestikaan ollut mukana. Lapinjärven keskustassa kävin kolmesti, se oli aika pieni, pari kauppaa ja kirkko. Teboililla ja Hanhen parkkipaikalla myöskin vierailin. Jo koulutusjaksomme alussa kävi hyvin selville, että ohrapirtelön nauttiminen olisi parasta jättää kotiin, koska aamulla mahdollisesti puhallettaessa jo 0,01 promillesta tulee kurinpitoa ja se tieto menee myös palveluspaikalle.
Meitä oli siellä yhteensä noin 150 ihmistä, hevari takatukkia, rastamiehiä, hanurinmetsästäjiä(en ole varma, mutta he puhuivat samalla äänenpainolla kuin BB Niko) ja olihan meitä ns. tavallisen näköisiäkin muutamia kymmeniä. Koulutuskeskukseen mentäessä olin hyvin vapaamielinen, koska huolimatta siitä miten ihminen pukeutuu tai käyttäytyy, niin häntä tulee kohdella tasavertaisesti. Meidän kämpässä oli yksi Jyväskyläläinen äidinkielenopettajaopiskelija (en tiedä onko hän sellainen ”tiedäthän”), mutta kaikin puolin tosi hyvä tyyppi ja me tullaan hyvin juttuun. Sitten oli yksi porilainen historianopiskelija, joka tiesi, niin historiasta kuin maailmantapahtumista aina autoasioihin asti eli tosiaan intellektuelli, tosi mukava. Sitten oli yks ainakin lukion käynyt janvesteri, josta en kauheasti osaa sanoa muuta kuin että hän pyrkii hieman nostamaan ryhmähenkeä. Sitten oli vielä yksi nuorehko kaveri, josta en tiedä mitään muuta kuin, että aamulla se nukkuu ja yöllä se menee nukkumaan.
Onko siellä tylsää? No aina välillä. Aamu opetus alkaa 08:45 sitä ennen on syöty aamupala ja herätty siinä 07:30. Seuraava ruokailu on 11:45 ja opetusta on 12:45–16:00 tauot mukaan luettuna. Tunnit ylipäätänsä ainakin Vokt-ryhmässä ovat olleet järjestäen mielenkiintoisia ja omaa maailmankuvaa avartavia. Iltapäivällä 16:00 on ruokailu ja 19:00 on iltapala. Nukkumaan mennään yleensä siinä 22:00 eli yöunia kertyy liki 9 tuntia. Se on sinänsä todella mahtavaa, kun tunneilla ei väsytä lainkaan. Toki onhan se kummallista kun kotona menee nukkumaan siinä 02:00 ja herää 10:00, no mutta kaikkeen tottuu. Vaikka olen ennestään lenkkeillyt väh. 6pvä viikossa, niin lapinjärvellä en lenkkeillyt ollenkaan, toisaalta paino oli liki sama kuin lähdettäessä.
Suurin kustannus syntyy auton bensoista, koska niitä ei mitenkään korvata. Aion kuitenkin vastaisuudessakin mennä sinne autolla, koska tällöin ei tarvitse huolehtia bussi/juna aikatauluista. Tiistaina ajattelin lähteä siinä 05:40, jolloin olen lapinjärvellä hyvin ennen 08:45 tuntia. Toki jos autoni jättää tielle, niin minun on pakko ottaa bussi tai pahimmassa tapauksessa taksi, jolloin kustannus voi olla äärettömän suuri, mutta tällöin voi kenties välttää tunnilta myöhästymisen ja siitä seuraavan kurinpidon. Vaikka maanantaina ja tiistaina olikin kurjaa ja koti-ikävä oli suuri, niin aion palata tiistaina hyvällä mielellä lapinjärvelle. Aion kuitenkin nyt nauttia täysin rinnoin näistä neljästä vapaa päivästä.
Btw takaisintulomatkalla näin uuden M5 farmarin, elämä on juhla.
Siviilipalvelus – that’s my thing
