Minulle tuli tänään outo olo.
Semmoinen hyvä olo.
Aamulla kyllä otti päähän kun koira säntäili kuin mikäkin raketti ympäriinsä eikä totellut niin sitten mitään, ei edes ruoka kuppiaan.
Mutta se ei haittaa, kun aina välillä herää muistamaan mitä kaikkea ihanaa on tarjolla.
Kuten esim olen viikoksi saanut unelma keikan.
Asun viikon keskustassa kauniissa asunnossa, hauvan hoitotätinä ja se on ollut tähän asti varsin mielekästä.
Ensinnäkin, oi olen aina rakastanut keskustaa, kaikkia niitä ääniä ja vanhoja kivisiä kerrostaloja, kaikki ne puistot.. Ja asunnossa on sellainen ikkuna kadulle päin jonka reunalla voin istua ja tarkkailla ihmisten ohimarssia ja harvat edes huomaavat minua siitä.
Minusta on hauskaa arvuutella itsekseni minne kukin on menossa ja miksi.
ja sitä paitsi tänään on kaunis ilma.
Ja olen huomannut että vaikka se koira onkin ärsyttävä pipana olemme jo näiden kahden päivän aikana löytäneet "yhteisen kielen".
Voin vain kuvitella sitä haikeutta kun viikko on ohi ja aika palata kotiin..
Mutta se on siiloin.
