Janne-86

Maanantai oli kuntoisuusloma, jonka sai kaikki jotka olivat hankkineet etukäteen palveluspaikan. Sain siis ensimmäisen lomapäivän. Tiistaiaamulla suuntasin siinä 06:40 kohti lapinjärveä ja olin perillä midgårdissa(koulutuskeskuksen läheisyydessä sijaitseva kunnan koulutustila. Meille oli ohjelmassa parkkitoiminnan esittelyä sekä tiistai että keskiviikkona. Aamupäivän tunnit ja iltapäivän tunnit menivät kuin siivillä ja samalla sain tietää mitä on parkkitoiminta, kuten myös kouluttajan 4-tuntisen avautumisen omasta elämästä. Keskipäivällä kävin nauttimassa eväsleipäni lintutornissa Teboilin vieressä, jonka jälkeen kävin jätskillä lapinjärven keskustassa. Tuntien loputtua kaikki alkoi rullata tosi hyvin, kunnes 17:15 puhelu pysäytti koko elämäni. Äitini soitti, että Jeppe oli nukkunut pois. Muistan kun lopetin puhelun lähdin heti autolle ja ajoin 3km päähän vähän syrjäisempään paikkaan, ajomatkan aikana silmät välillä sumenivat kyyneltulvan vuoksi. Yksi nessu paketti ja noin 1h 30min siinä meni. Miksi surutyön tekeminen pitääkin olla niin vaikeaa, se on kuitenkin aina suoritettava. Lisäksi tuntui kummalta, kun aamulla olin hyvästellyt Jeppen, eikä hänen kuntonsa ollut vielä kovin huono. Jeppe siis menehtyi, koska hänellä oli noin kuukausi sitten todettu diabetes, jonka vuoksi hänen maksansa oli mennyt huonoon kuntoon ja arvot olivat liian korkeat. Jeppe juoksee tuolla ylhäällä nyt Jumalan kanssa, siellä missä mm. Niemisen Pasi (lapsuusaikani paras kaveri) on jo kymmenen vuotta ollut. Jeppe on meidän kaikkien mielessä ja vaikka onkin surullista mennä saunaan ilman häntä, niin täytyy ajatella, että kuinka monta iloista hetkeä Jeppen kanssa on vietetty. Tällöin voidaan ajatella teoriassa ajatella, että 7-vuoden iloisuus ja hauskuus voittaa tämänhetkisen surun, se ei kuitenkaan ole käytännössä näin – edelleen se on vaikeaa. Varmasti Jeppekin olisi toivonut hänen jälkeensä äidille yhtä mukavaa koiraa.

Tällähetkellä näyttää siltä, että noin 4 viikon päästä meille tulee 8 viikkoinen bischon-pentu. Jeppe oli mahtava kaveri ja varmasti tuleva koiruli tulee olemaan yhtä mukava, sekä hän tulee paikkaamaan sitä suuurta aukkoa sydämämmessämme.

Keskiviikko aamu ja tunnit menivät hitaasti, enkä juuri keskustellut uusien ihmisten kanssa, koska surin edelleen suurta menetystä. Torstaina oli hyvin mielenkiintoisia tunteja ja lisäksi olin saanut jo hiukan omaa elämääni kasattua raiteille. Ensiapu-tuntien jälkeen opin elvyttämään ja että ihmisen kurkussa on kaksi torvea(nimimerkki blondi). Tunnit menivät kuin siivillä, lisäksi illalla oli ohjelmassa matka Loviisaan 20km päähän seuraamaan rauhanfoorumia. Toiset ne siemailivat ohrapirtelöä, kun taas me kämppiksen kanssa juteltiin niitä näitä. Lopuksi me osallistuttiin kynttiläsaattueeseen, joka oli järjestetty Hiroshiman pommituksen uhreille. Se oli aika hieno elämys, kun noin 200–300 ihmistä kulki noin 1km rantaan, jossa kynttilät laskettiin veteen. Sitten suuntasimme taas kohti koulutuskeskusta, jotkut jäivät vielä hanheen viettämään iltaa, vaikka kello olikin jo siinä 23:00. Aamulla herättiin normaalisti ja käytiin syömässä, tosin vähän vajaalla miehityksellä, koska kämppämme kuudesta henkilöstä kolme oli lähtenyt jo keskiviikkona sairaslomalle kotiin. Kämppätarkistus oli siinä 08:00, olin aikaisemmin torstaina imuroinut kämpän. Tarkastaja totesi vain, että on hyvin siistiä ja sanoi, että jos jatketaan samaan malliin niin hyvin menee. Minulle oli vain jäänyt pinttynyt painajainen intin kämppätarkistuksista. Koulutuskeskuksessa kämppätarkistuksessa kaapit saa olla suljettuna, joka tekee asioista 100 % mukavampia kuin Intian-vastaava tyyli.
Ohjelmassa oli enää Kela-info ja se meni kohtuu nopeasti ja pääsimme lähtemään 10:40 ja olin kotona 13:30. Toki oli kolkkoa saapua kotiin, koska siellä oli yksi vähemmän odottamassa, mutta koska olin käsitellyt asiaa ja tehnyt surutyötä, niin pystyin sisäistämään tilanteen paremmin.

Nyt on taas auto pesty, nukuttu, kummilasten tykönä vierailtu, tulevan bischon-pennun kasvattaja nähty(metsämäen-raviradan koiranäyttelyssä) ja kaikki tarpeellinen eväs ostettu. Huomenna taas kello herättää 05:10 ja auto lähtee 05:40, siihen asti aion nauttia kotona olemisesta täysillä, vaikka sydän onkin vielä vähän särkynyt.

Jeppe - lepää rauhassa