Näen elämässäni ihmisiä. Ihmisiä jotka joskus menetin.
Etenin liian nopeesti ja tein virheeni.
Tunnustin rakkauteni, mutta se oli virhe.
En ymmärrä, en tiedä miksi, mutta se oli virhe.
Näen nämä ihmiset edelleenkin elämässäni... vaikka todellisuus on muuta.
Odotan ja toivon. Sydämeni hekumoi vieläkin, enkä voi unohtaa.
Ystävyys ei kerennyt edes alkamaan, ennen kuin se jo loppui.
Silti näen ja koen nämä ihmiset joita rakastan, vaikka olen nyt yksin...
Onneksi minulla on omat kaverini, mutta nämä kaksi tärkeää menetin heti alkuunsa...
Ehkä saan vielä mahdollisuuden, ehkä joskus tajuan että "se" ei ollut virhe...
Ehkä he joskus näkevät sieluuni, ehkä joskus voimme aloittaa alusta ja olla ystäviä...
Ehkä kaikki muuttuu...
