Evel-iina

oli Lauantai ja kaikkialla näkyi Mustaa, pimeydestä kuului outo ääni; Ua Ua, joka oli kuin Taakka korville. äänestä tuli mieleen kuinka on Helvetisti Järkeä siinäkin että minulla on Mies jonka Ympäriltä Tuolit Viedään. Tulis Nainen miehelleni ja mies saisi miettiä että Kannattaako Tunnustaa Jos Pettää? minulle hän sanoisi; Älä Tee, mutta Eipä Tiennyt Tyttö viimeksikaan kenen kanssa alkoi. silloin oli sitäpaitsi Huhtikuu ja Tuhannen Kilometrin Päässä se Idiootti odotteli minua. hidas kuin Sika, käyttökelpoinen kuin Taxi. Näin Pihan Ilman Sadettajaa, jossa istui Tyypit, he huusivat minulle; Tavallaan Jokainen on Surullinen! no ei nyt jokainen, en minä ainakaan, mutta ehkä Nainen Vailla Historiaa taikka Virpi. onneksi virpillä on kuitenkin Tuulensuoja. hienoa että Maailman Helpoin Asia on hyvä hoitaa Tien Päällä Joka Päivä ja nopeasti huomaakin, että on Uudenvuodenpäivä! katsahdan ylös, Taivas on Kirkas ja Napakka ja tajuan olevani Rakastunut Taas. näen sinut, Pistät Avaimet Lukkoon ja näen kuinka Elämä Moukaroi sinua, sanon; Moi. tässä oli Nollapiste ja samalla nään Hontelot Pojat toisella puolella tietä, yksi heistä on Laiska, Tyhmä ja Saamaton, keskimmäinen Herkkä Jätkä, viimeinen Herra Heroiini. yksi heistä huusi; Tyttö on Romuna! ja toinen; Tahdon Halvan Naisen. huudan heille takaisin, ettei tämä ole minun Talo, eikä edes Minun Kaupunkini, Tämä on Syksy ja Kotona Kaikuu. Ensimmäinen poika ihmettelee juttujani ja toteaa sitten minun olevan vain Ihminen Kosketuksen Alla, nostan kulmakarvaani kuten Aamuisin yleensä teen. hei Harri! mukanaan Kaisa Pieni, onpas hän kasvanut. kuitenkin kaisa on Surullinen Aina, vaikka onkin Todella Kaunis.