Miksi sitä on niin vaikea uskoa, kun tekee virheen ettei sitä samaa virhettä kannata tehdä uudelleen.
Aina se toistuu niin kuin joku helvetin oravanpyörä, vaikka olisi luvannut itselleen, että tällä kertaa olisi toisin.
Ehkä ihminen on loppujen lopuksi niin tyhmä, että toistaa itseään kuin joku papukaija, jota opetetaan matkimaan.
Pitäisi älytä, että vaikka sitä olisi kuinka varovainen tahansa, niin aina se sattuu.
Tuhoaa hauraan mielen ja pirstoo pienen sydämen palasiksi.
Ehkä jokainen on loppujen lopuksi jollain tavalla sadistinen rakkauden suhteen.
Sen haluaa kokea aina uudelleen vaikka seuraukset olisivat erittäin tuhoisat.