voiko vanhat tunteet tulla näin näkyviks
voiko oloa tulkita tän omituisemmaks
vois joku auttaa mut pois tästä
tunteesta syvimmästä
rupesin taas miettii meidän aikaa
kun kerran pitkästä aikaa sua näin
tahdoin niin kosketta niin halata niin tuntea sen kivun kaipaavan
nyt särjen itseäni päivässä enemmän
tunnen sitä suurta vihaa itsessäni
en tahdo elää oman itseni pellenä
toivoisin sinun ymmärtävän kuinka sinua kaipaan
vaik meil olikii sitä riitaa nii paljon
silti mä sua enemmän vaa rakastaa aloin
nyt se on jo liian myöhäistä kertoa
että tahtoisin sunkaa yhteen palata
kuulen kun sydän pirstoutuu tunnen taas suurata surua
kyyneleet valuvat pitkin ihoa
olevinaan se pitäisi tuoda mulle surua
mutta enemmän se mua vain murruttaa
kun tajuan miten olen sut saanu tuntee vihaa suurta
anna mulle anteeks kaikki
elämästä pitäis nauttii
mut mä en enää nauti mistään
juon vain suruuni peitän kaiken paskan pääni sisältä
en tahdo kuulla sen puhuvan mulle enää mitää järkevää
toivon olevani täältä kaukana toteuttaa unelmaani vakavaa
ja asua toisessa kaupungissa jossai vois joskus syntyy jotain vahvempaa
tän toivon sun lukevan oot mulle aina rakas ja toivon että me ehkä joskus palttais takas
anteeks kaikesta ja etenkii tästä.... <333333
