mäpä nyt avaudun ja kunnolla.
ehkä helpottaa.
tutustuin netissä jäbään.
jäbä vaikutti niin täydelliseltä et huhuuhhuh. vajosin johonki rakkauskoomaan,
ja liitelin pilvilinnois. aaaah. miten onni valtasikaan mun kehon ja mielen.
peilistäki katto kauniimpi katja. noh... en mitään tajunnu et se loppuis, se vaan loppu.
jäbä sano lähtevänsä ja tulevansa takas koht nettii. mut eipä tullu.
kulu tunti, kulu kaks, olin huolesta SAIRAS enkä nukkunu koko vitun yönä sit.
tämä siksi ku siel talos oli tulipalo alakerrassa, ja mietin oliko sille sattunu jotn.
noh...selvis että eipä ollu. jäbä ei oo meses, blokannu mut salee, ei vastaa puhelimeen,
eikä viesteihin, mutta onpa tuo ollut online tilassa kuvakkeessa ja kirjottelee muille mut ei mulle.
oon anellu sitä vastaa et tietäsin mikä hätänä.
mikä vittu hätänä? en tajua. oon itkeny tässä rajusti ja ollu iha paskana, koska en
odottanu tälläst käytöst siltä. se oli niin ihana mulle, se oli niin messis ja meiän piti jopa nähä
ens viikolla.
SIIS MITÄ VITUN SAIRASTA PILAA TÄMÄ NYT ON? EIKÄ TÄÄ OO HELVETIN JULMAA JO?
LUULIS ETTEI IHMINEN PYSTY TOLLASEEN KIDUTUSMUOTOON MUTTA NÄKÖJÄÄN KYLLÄ.
TÄMÄNKö siitä saa kun uskaltaa olla oma itsensä, luottaa toisen sanomisiin ja katsoa
tulevaisuutta ilman pelkoa?
en tiedä itkinkö siks et koin et toi jäbähä vois olla mulle se oikee, sekö et se teki mulle niin
vitun hyvän olon vai siksi ku en taaskaa huomannu et muaha kusetetaa iha kympil?
on se väärin.
pitäs varmaa ajatella et parempi ku jätkäst ei kuuluskaan enää mitään
mut mä haluaisin vaan tietää et miksi ...:/ TEIT NÄIN JULMASTI?
