yöPerhonen

Mä huomasin tässä että olen jo kauan syyttänyt niistä huonoista asiaoista joita mun elämässä tapahtuu.
Eilen jotenkin heräsin että:
Ei vittu. Mä oon mokannu.
Tajusin siinä samalla että ei oo muuten ensimmäinen kerta.
Kumpa vaan osaisin pyytää anteeksi.

Asiasta kalataloon, mulle jäi jotenkin pyörimään mieleen toi eräs keskustelu ystäväni kanssa..
Puhe oli itsemurhista, en sen enempää pohjustakuin että
olen aina pitänyt sitä todella itsekkäänä tekona sillä, ei ole ketään kenen kuolema ei olisi jollekkin! kova paikka.
Ystäväni totesi että no toisaalta itsekkyys on aika pieni hinta siitä jos täältä todella haluaa pois.

Ne sanat eivät jätä minua rauhaan.
En tiedä miksi...