Suzakun_neito91

Istun yksin puistossa. Odottaen häntä. Odotan, kunnes minun on aika lähteä. Yhtäkkiä hän saapuu. Myöhässä totta kai. Hän ojentaa minulle kukat ja pahoittelee myöhästymistään. Annan hänelle totta kai anteeksi. Kunnes koittaa hetki. Hetki mitä kummatkin ollaan odotettu. Hän katsoo minua pitkään, kunnes hän suutelee minua pitkään ja hartaasti. Tätä ei ole tapahtunut ennen tätä päivää.

Suutelun aikana kehoni muuttu jäykästä rennoksi. En antanut minkään asian häiritä sinä hetkenä. Keskityin täysin siihen hetkeen. Se on kuin unta. Uni joka on muuttunut todeksi. En osannut aavistaakaan miten ihanlta suutelu tuntuu.

Olimme seurustelleet muutaman viikon. Eikä kertaakaan olla ehitty antaa suudelmia tai pusuja. Olimme viellä niin arkoja. Nyt. Nyt kaikki tämä tapahtuu juuri sillä hetkellä. Hetki johon olin jo valmistautunut. Minua jännitti, tulisiko hän luokseni. Luulin pettyväni. Mutta pettymystä ei tullut. Olin siitä kiitollinen.





Olen onnellinen tästä kaikesta. Kiitos kun tulit elämääni ja kiitos siitä kun pidät minusta sellaisenaan kuin olen. Kiitos

p.s. Kopiointi ehdottomasti kieletty!!