Päätöksesi jälkeen
vollotan kuin vaippaikäinen
märissään, kylmissään
lopetan huutoni:
ei äiti tule tällä kertaa
pelastamaan
on selviydyttävä
itse
kurja olonsa
helpotukseksi muutettava
symbioosi purkautunut on.
Seuraavat neljä vuorokautta
virun shokissa
olen tunnoton
kaikki samantekevää
elontieni loppuun tallattu
tulevaisuus toisten,
ei minun.
Viikon lopussa
naurahdan ensikerran
aidommin;
osa tunteista palaa
kylmän Surun -virran mukana.
Seuraavalla viikolla
olen vuoroin tropiikissa,
vuoroin napapiirillä:
tunteet kuohuvat
lämpimistä kylmiin.
Olen onnekas - elän ja tunnen sentään!
