Vaikeaa on tämä,
Minä hetkeksi jo luulin
että ehkäpä
asiat paranisivat
Pääsisin yli
sinusta
Muutama huoleton
päivä yksin
Ilman ketään
En nähnyt
sinua
Sitten yllättäen
kohtasimme taas
vahingossa
Ja tajusin
typeryyteni
En koskaan
tule elämään
vailla sinua
Jäit minuun
iäisesti
Jätit ikuiset
sormenjälkesi
sydämeeni
Hellän kosketuksesi
Katkeruutesi
En kykene
pyyhkimään sinua
mielestäni
Ehkäpä en
milloinkaan
Miksi on niin
vaikeaa
unohtaa
Haluaisin vaan unohtaa,
ja jatkaa elämää
Irti päästä muistoista
ja tuskasta, ikävästä,
kaipuusta ja hetkistä ihanista
Ehkäpä joskus voitan ikävän,
ja jatkan elämääni
tavalla tai toisella.
<3
