yöPerhonen

Mä istuin yksin satamassa. Laivat teki lähtöään tunnista toiseen ja mä istuin hiljaa niitä katsellen ja toivoin että ne ottaisi mukaansa edes mun rukouksen pois pääsystä.
Ja mä jäin sinne satamaan.
Ne ei ottaneet mua mukaan. Mä katselin taivasta. Näin kuinka lentokoneen valot katosi pilvien taakse, eikä sekään vienyt mua mennessää.
Mun suurin toiveeni koskaan, oli päästä täältä pois ja taas mä katsoin kuinka yksi mahdollisuuteni purjehtii kauemmas repien mun syvimmät haaveet mukanaan ja jättää vain minut tänne kyyneleideni kanssa.
Olen jumissa tässä kaupungissa, tässä maassa. Enkä koskaan ole tuntenut itseäni näin pettyneeksi.