Hohhoijaa. Taas on Turina tuokion aika.
Ei ketään tuttuja on linessä joten blogi monologi käyttöön.
Tänään on tupsahdellut eri medioista korviini miesten ja naisten erilaisuuksia käsitteleviä keskustelun pätkiä yms.
ja vaatekaapiani läpikäydessä pohdin hieman tuota ikuisesti kyseenalaista aihetta.
Huomasin että vaatekaappini sisälsikin yltättävän monta juhla käyttöön ostettua hametta mekkoa ja puseroa, mutta en juuri muista käyttäneeni niistä kuin murto-osaa.
(Pitäisi ehkä ilmoittautua maksulliseksi seuralaiseksi seurapiiri kutsuille:D:D) Miksikön ihmeessä tulee ostettua aina kaiken laisia hienoja ja seksikkäitä vaatteita varsin hyvin tietäen, ettei tule näyttäytymään ne yllään?
Taannoin katsoimmen poikaystäväni(?) kanssa elokuvaa white chicks (en jaksa tarkistaa kuinka tuo kirjoitetaan)
jossa kaksi naiseksi pukeutunutta peitetehtävässä olevaa miestä joutuivat keskelle tyttöjen iltaa. Tyttöjen väliset teskustelut saivat toisen miehistä oivaltamaan kuinka suurta ja omasta mielestään tärkeää vaivaa nainen usein tekee miehensä eteen.
Huvittavana esimerkkinä minä lakkaan varpaan kynteni miestäni varten, vaikka tiedän että olen seuraavat tunnit hänen seurassaan luultavasti ainakin sukat, ehkä jopa kengät jalassa. Saatan käyttää päivässä noin 4 tuntia hänen tapaamistansa varten valmistautumiseen vaikka kukaan miehistäni sitä ei ole huomannut. Jopa seurustelun ollessa jo pitkällä uhraan usein aikaa runsaasti miettien "pitäisikö mieheni enemmän tästä mustasta vai punaisesta topista" "kumpi parfyymi" "mitä ruokaa laittaisin" yms.
Ja silti tuntuu että miehen silmin olen aina ihan saman näköinen. Toisaalta minua se ei haittaa niin kauan kuin "ihan saman" tarkoittan "hyvän" mutta joskus tuntuu että vaivannäkö ei edes kannata.
Toisaala turha olisikaan vaatia itselleen huomiota asiasta jota ei tiedosteta tapahtuneeksi.
Esim. kerran minä hölmö luulin että entinen poika ystäväni oli vihainen ja odotin 3 tuntia häntä ulkona pakkasessa, konsertti salin ulkopuolella todistaakseni etten halua ridella jä että olen pahoillani.
No... silloinen poikaystäväni vain kysyi mitä minä teen täällä ja sanoi ettei ole ollutkaan vihainen minulle mistään. En viitsinyt huomauttaa kuinka kauan olin häntä odotellut, mutta harmitti ettei hänen mieleensä tullut kysyä asiaa.
Toisaata, luultavasti miehetkin tekevät meidän eteemme asioita joita me emme huomaa.
Pitää kai pitää vain silmät auki ja yrittää katsella toisesta näkökulmasta..
Mutta nyt pitää kyllä mennä ennenkun kauppa menee kiinni.
Ensi kertaan..
