Mä kuljen katui jotka sattuu mua sisimpään ja
ohittelen niitä jotka on onnellisii tääl.
Enkä haluu viedä keneltäkään tunteita,
mut mun tunteet ootte mulle pelkkiä ruhjeita.
Mut se on totta, että rakkaus koituu kuolemaks,
onks sana rakkaus ees tuttu tääl päin Suomea?
Ois kiva tietää taas miltä tuntus ku joku oikeesti rakasti!
Se tunne on jo unohtunu,siit on niin paljon aikaa!
Haluun vierelleni ihmisen joka kuuntelee ja ymmärtää mua.
Saan käpertyy joka ilta sen kainaloon!
Ei tarttis enää yksin nukkuu!Yksin nukkuminen on
ihan tylsää,kahestaa se voi olla vaiks kui hauskaa.
Miks pitää nukkuu,ku kuolema kuittaa univelat.
Kerranhan me tääl vaa eletään.pitäis elää nii ku olis viiminen
päivä,ei sitä koskaan voi tietää koska kupsahtaa!
Miksi maailmassa on usko,toivo ja rakkaus kun niitä seuraa viha,valhe ja kateus???
