Ihmiset usein miettivät millaista on olla oikeasti yksin. Ei vaan siis sillä, että olisi kotona viettämässä aikaa sohvan nurkalla ilman ystävää, joka on menossa jossain matkoilla vaan siis oikeasti ihan yksin.
Ei siis olisi ketään joka soittaisi, että mitä kuuluu tai tulisi rimputtamaan ovikelloa päästäkseen kahville ja juttelemaan.
Mutta ovatko he miettineet sen rauhallisen tunteen huonoja puolia?
Ei olisi ketään jonka voisi pyytää leffaan, ei tekemistä, päivä menisi samaa rataa ja tosiaan SAISI OLLA YKSIN?
No helppo keino niille naisille jotka toivoisivat tätä: Olkaa sinkkuja ja hakeutukaa raskaaksi ja muuttakaa uuteen kämppään peräkorpeen johon kukaan ei koskaan jaksa raahata itseään. Onnistuu ! Jos haluatte todellakin että elämälle on tylsää ja haluatte olla yksin niin tehkää näin. Toimii ja olen sen toimivuuden itse testannut.
Aina pitää itse raahautua kaupungille ja kavereitten luo kylään jos haluaa seuraa. Ei puhettakaan, että joku tulisi minun luokseni kahville tai ihan vaan rupattelemaan. Ainut hyvä asia tässä paikassa on se, että saa todellakin olla rauhassa jos sitä haluaa. Entä jos sitten ei sitä halua? Pitäisikö taas muuttaa, vai mennä pyörimään kaverin nurkkaan muutamaksi viikoksi ja kun taas alkaa kyrpimään, menee kotiin ja taas; Aaaah. miten ihana rauha. !
Tässä ei taas ole mitään järkeä minun mielestäni. Tyydyn siis siihen, että se olen aina minä joka raahaa perseensä muitten luo ja kaupungille kun haluaa saada jotain kommunikointia ja sosiaalisuutta ympärilleen. Miehiä on kyllä hyvä tuoda tänne korpeen ja piilopaikkaan koska kukaan ei koskaan saa tietää missä he ovat olleet ja jos he kertoisivat, kukaan ei siltikään tietäisi paikasta mitään. Nerokasta !
Ei voi saada sitä huoran mainetta vaikka olisi joka ilta eri mies mukana kun kämpilleen menee.. Ja kuten sanonta kuuluu; Mitä tapahtuu vegasissa, jää vegasiin. :p
Mutta totaallinen erakoituminenkaan ei ole taas hyvästä. Miettikääs jos olisitte vuodesta toiseen yksin, ilman juttuseuraa tai minkäänlaista sosiaalista kanssa käymistä? Mitä te oikein tekisitte? Joittenkin vastaus tähän olisi tietenkin, että olisi netissä ja katsoisi telkkaria yms yms. Voin kumota tämän väitteen ! Varmasti jossain vaiheessa eksyisitte kuvagalleriassa juttelemaan jollekin kiinnostavalle henkilölle tai sitten eksyisitte chattiin tai meseen camin kera. Hahaa.. eipäs siis onnistunutkaan tämä teoria.
Teoria kaksi olisi taas sellainen että muuttaisit jonnekin kaukaiseen korpeen mökkipahaiseen jossa ei ole sähköä, vettä tai nettiä. Kuinka moni nykyajan ihminen kestäisi sitä viikkoa enempää? En usko että monikaan. Nykyään kun ihmillä on kaiken maailman mööpelit ja vempeleet ja kesämökit ja matkailuvaunut ja autot ja niin edelleen. Nykyihminen ei siis kestäisi ilman teknologiaa kauaa.. "Siinähän menee kiharat huonosti jos ei pääse permanenttiin" ja "apua oon niin helvetin likanen eikä mulla oo suihkua ! " tai "Iiiiks täällä ei oo kenttää! Miten nyt pystyn soittamaan? :o "
Että se näistä nykyajan ihmiset käsityksistä täällä kertaa. Ei ihminen pysty olemaan yksin. Ellei siihen sitten pakoteta tai ole jotain todellista syytä mutta ei. Edes nykyajan vanhukset ei ole samanlaisia kuin ennen vanhaan. Kyllä nykyäänkin pappoja ja mummoja näkee puhelimeen lörpättelemässä ja vanhan ajan kirjeiden ja postikorttien lähettely on unohtunut jo melkein kokonaan. Nykyään näkee vaan kirjepostien sekamelskassa pelkkiä laskuja. Huoh... Mihin tämä maailma on menossa? >.<"
Että tälläisiä hajatelmia tänään. Ja päivän opetushan kuului; Miettikää ihmiset että haluatteko todella olla yksin?
Miettikää vaikka vanhuksia jotka jätetään yksin ja todellakin kuolevat yksinäisyyteen? Ja sitä paitsi, yksinäisyys vanhentaa. Ehtii sitä siinä vaiheessa olla tarpeeksi yksin kun lapset lähtevät kotoa ja talo hiljenee. Miettikääs sitä!
Mutta Pinksu kiittää ja kuittaa ja lähtee keittämään kahvia... Kun ei ole muuta seuraa kun läppäriä ja kahvinkeitin. :p
Että jos ymmärrätte pienen *vink vink* jutun tuosta ni heittäkää edes kirjeellä tai postikortilla (en tarkoita sähköistä versiota x_x'' ) tai tulkaa edes kahville : D
