maria851

Viime itsenäisyyspäivän jälkeen, toisena selvänä yönä iski suhteellisen pahat pelkotilat päälle keskellä yötä. Takana oli tosin kolmen päivän taukoamaton ränni, jossa kirkasta viinaa meni enemmän kuin jaksaa pitää lukua. Joka tapauksessa, nukkumaan olin mennyt melko normaalisti olettaen, että olin selvinnyt kuin koira veräjästä krapulapeikon kynsistä. Mutta kesken syvimmän unen ja keskellä yötä havahduin siihen, kun jokin lintuhämähäkin tyylinen olisi kävellyt suoraan naamalla. Läpätessäni sen pois kasvoilta näin kuinka se alkoi kiipeämään salamannopeasti pitkin seinää tippuen yhtäkkiä takaisin sänkyyni.

Pelästyneenä hyppäsin äkkiä sängystä pois ja yritin juosta karkuun, mutta huomasin kauhukseni, että jalkani eivät kanna. Lysähdettyäni lattialle huomasinkin, että jalkani olivat aivan tunnottomat. No ei muuta kuin käsin vetämällä kroppa sänkyyn ja naputtelemalla jalkoihin tunto takaisin. Yö menikin sitten hiestä litimärässä sängyssä sikiöasennossa vapisten, huudahduksiin havahtuen ja yrittäen uskotella itselleen, että ne seinät eivät oikeasti kaadu.