Tiedät tunteen, ettei kukaan välitä,
ettet kuulu tähän maailmaan,
et muita vaa helpottais,
jos sua ei ois ees olemas.
On se ihmeellistä, miten mieliala on tarttuvaa,
jos hymyilet, voit jonkun toisen päivän pelastaa,
jos taas oot maassa ja nyhjötät, se voi toisen huonoa tuulta vain pahentaa.
Ihmettelen tätä maailmaa,
mikä saa sen toimimaan?
Koitan pienessä päässäni käsittää,
tätä suurta, kaikkea elämää.
Katsot ympärilles, näät hänen hymyilevän,
hymy tarttuu sinunkin huulillesi,
molemmat hymyilette.
Katsotte toisiinne, astut askeleen häntä lähemmäs.
Hänkin lähestyy kohti sinua, olette pian kasvokkain,
käsivarren mitan päässä toisistain.
Siinä te seisotte, vastakkain, hymyillen.
Aurinko paistaa kirkkaasti, maailma tuntuu pysähtyneen.
Hän tarttuu sinua kädestäsi,
siinä te olette, käsikkäin.
