pampula82

Niin.. niin se vaihtelee. lujaa ylös ja tähtiin,ja viel lujempaa alas,ja helvettiin.. Ei vaadi kauheesti, että menee rikki ja palasiksi. Eniten harmittaa se,että oikeesti välittää siitä joka hajottaa ja hallitsee. Mitä sitten ku on antanu kaiken,eikä oo enään mitään annettavaa? Mitä sitten tapahtuu? Entä sitten ku sattuu niin että rintaa puristaa niin ettei saa edes henkee? Tai entä sitten, kun tajuat, että annoit kaiken ihan tyhjälle? Lopputuloksena kaikelle, on aina arpinen ja pieni sydän, ja sitä miettii itsekseen,että miksi.. Syyllistä saa hakea vain itsestään, kun ei oppinut kerrasta, eikä edes kahdesta.. Sitä vain haluu selviytyyä ja taistella, voittaa rakkaudella,ja unohtaa tuskan.Sydän itkee, ja sydän rakastaa.. toivoo, ja menettää.. uskoo, ja hajoaa.. kyyneleet vierii ja polttaa rikkinäisiä kasvoja..
vierii kaulalta ja putoaa sydämelle..
niin valmis luopumaan elämästä.