..
Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie...
Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie,
Joka yhdessä maahan muurattiin.
Teimme tien päähän talon niin sievän,
Joka yhdessä yössä maalattiin,
Johon yritin tehdä kotini.
Anna mun mennä.
Mä oven avaan,
En henkeä saa.
Anna mun mennä,
En tänne kuulukaan.
Mun koti ei oo täällä,
Mun koti ei oo täällä.
Ymmärrän, jos
En anteeksi saa,
Mut en tässä voi olla kauempaa.
Meidän ruusuinen tie
Ei kauemmas vie,
Liikaa sen piikit pistelee.
Nyt luovuttaisin avaimen.
Kadun mä ehkä tätä joku päivä,
Tien varresta itseni löydän.
Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä,
Mut kulta, mun täytyy vaan mennä,
Mun koti ei oo täällä.
Mun koti ei oo täällä...