Bloodpit..
Olen vuodattanut
haavoja sydämmestäni.
Juossut läpi kokonaisen
tiileistätehdyn seinän.
Tahrinut epäpuhtaaksi
olemattoman maineeni.
Sotkeutunut sikin sokin
sitkeimpään piikkilankaan.
Mutta en koskaan
olisi uskonut..
Itkeväni verta vuoksesi.>
Zérom..
Selällesi
ENKELIN SIIPIÄ.
Sanoillesi
HELINÄN HILEITÄ.
Kehollesi
LUMPEEN KUKKIA.
Ihollesi
RUUSUN TUOKSUA.
Kasvoillesi
JOUTSENEN KAUNEUS.
Äänellesi
LINNUILTA LAULU.
Silmillesi
TÄHTIEN TUISKE.
Korvillesi
TUULTEN KUISKE.
Huulillesi
MANSIKAN MAKU.
Virtaviiva..
En kuule lauluas.
sä sointujen lintu.
En kuule sun nauruas,
sä ilojen hinku.
Pelasta suruinen sielu.
Tuo lohtu yksinäisen.
Kuivaa kyynelposki.
Pelasta kuivunut nielu.
Luo janoiselle virta.
Sulje silmäs,
näe lainelten haiku.
Sulje silmäs,
kuule kanteleen kaiku.
Viritä kieles nuotein korkein.
Pehmytä mieles, lentää aatos.
Puhdista sydämmes,
mi sines kiitää lainatuin siivin,
kuin kultaa kantavin korpein.>
Kylmä Ilman Sua..
Katkeroitunut mieli,
sielu yksinäinen.
Onnellinen jokaisesta
vastaantulevasta,
Niin tutusta ja
tuntemattomasta.
Voimana nauru,
vieno hymy.
Iloiset silmät,
Pirteä mieli.
Se on se,
mikä näkyy.
Kuoren alla onttoa,
kaipuuta ja tuskaa.
Kadonnut on ystävä
taakse tuulen ja taivaan.
Jälkeensä jätti
utuisen pilvipeitoista
tummimman.
Kalman kalpea kosketus,
muuta siihen ei tarvita.
Sulosuven sinerrys,
elonkorjuu ja pimennys.
Yksinäistä ja tuskaa.
Mihin ihmeeseen tää elämä
muakin viel' kuskaa?
Täällä on niin..
Kylmä ilman sua.>
Rakkauden Monet Kasvot.
Toiset rakastavat eläimiä.
Toisille ne ovat sielunkumppaneita,
ikuisia ystäviä, rakkaita lapsia.
Toiset rakastavat luontoa.
Hoivaten, vaalien, kunnioittaen.
Kasvatti ja lepopaikka viimeinen.
Se on rohto pahaan tautiin,
sielunrauhan tyyssija.
Turva kaikelta pahalta,
huomisen leipä ravitseva.
Toisilla ne omaa maskuliiniset voimat.
Toisilla mieles vaan on feminiiniset hoivat.
Toiset löytää Jumalan, kadotuksesta
saatanan.
Toiset löytää elämän.
Minä löysin sinut.
Mikä sinä olet minulle?
Tähdenlentonako vain taivaalla.
Häviten yön pimeyteen?
On poissa jo ennen kuin ilmestyikään.
Kuunvalonako salaperäisyyden.
Aina siellä kun tarvitsen.
Lähellä et koskaan kuitenkaan?
Piirrä minulle kasvosi.
Sinussa on jotain, mitä itse
en hahmota.>
Ei Hajua..
Menneisyyys satuttaa.
Luo liikaa pahoja muistojaan.
Tuiki tähtenä rikki.
Mieleni syövereihin.
Kipuna hajoaa hohtavana laavana.
Polttaa astetta kuumempaa.
Hämyssä viileän vihaisaa.
Ei rauhaa anna,
uskoa toivon ei palauta.
Et kaik' ois eilistä
hitusenkaan paremmin.
Turtuu tunne
rakkaudesta raikkaan lähteen.
Eteen noustes ain piikkipuska
askeleella itään taikka länteen.
Ei tulvi vesi rannoilla,
kohise ei koskena kannoilla.
Ei pala välke
intohimossa leimun.
Suru tuulien laulaa,
Tarttunut varteeni pihakeinun.
Aatoksissa aina ol' armas.
Tietämättömyys ja epätoivo
saatanan piti hengissä,
katkeruudella lokit ruokki.
Tukahduta tuska.
Hautaa kipu pinnalta karvas.
Astu esiin palon palke.
Tule valoon kaipuun kaiho.
Piilostas poistu.
Ilo ikävän tilalle..
Ota minut.
Hiljaa sivusta seuraten,
katson matkaasi vierelläs
kyynelsilmin.
Jokainen askel on sinulle
kuin lottovoitto.
Harmaa naama, ohentunut karva.
Silti aina niin kaunis ja sorja.
Eilen tungit elämääni,
tänään juokset pois tuulen kutsuun.
Pääni painan rinnalles,
halaten vanhaa ystävää,
kuin lasta rakasta omaani.
Ei laula linnut suvivirren,
hiljainen on aamunkoitto.
Muistelmieni olen orja,
tassujen taipaleesta romaani.
Jälkeesi jäin katsomaan,
kaulapanta kädessäin.
Suruissani suurissa,
ei murheitteni muurissa.
Palaa et enää luokseni
matkaltasi takaisin.
Jää hyvästi rakas.>
