^JH85^

Tällä hetkellä jos saisin mitä elämältä haluaisin, niin se olisi se loppuelämän rakkaus. Saattaa miehen suusta kuullostaa oudolta, mutta niin se vain on. Niin paljon on saanut olla ja mennä jo että oikein kyllästyttää tämä sinkkuilu. Toivon, että joku kaunis päivä sattuu satumainen rakastuminen. Katseet kohtaa kadulla ja vie mennessään, kaupan kassajonossa tai missä vaan. Kunhan löytäisin sen elämäni rakkauden, josta ei tarvitsisi luopua enää koskaan. Voisi rauhoittua saman katon alle ja elää elämää jota muut kadehtii. Rakastaa päivä päivältä toisia enemmän ja enemmän. Tehdä lapsia. Mennä naimisiin. Ei saa sanoa vanheta yhdessä! Kuka sitä haluaa? En ainakaan minä! Haluan elää elämää ja ikääntyä yhdessä. Ikää tulee joka tapauksessa. Mitä sitten? Ei se tarkoita, että pitää vanhentua. Tottakai pitää pitää järki elämässä, mutta se ei vanhenemista tarvitse. Vaan rakkautta, intohimoa ja kauneutta. Elämästä saa kaksin kauniin, mutta kun siihen liittää pienoisen yhteisen ihmeen niin se tekee kaikesta vielä kauniinpaa. Loput on vain mielikuvituksen varassa. Onko tämä liikaa pyydetty elämältä? Voi olla! Muttei suinkaan mahdotonta tapahtua. Kuka sen antaa minulle? Vain kohtalo sen päättää!