katson tyhjän talon tyhjiä seiniä, ympärilläni on ihmisiä, en tunne ketään heistä, osa on nuoria, osa vanhempia kuin talo itse.
Ajatukseni harhailevat, makaan rikkinäisellä sohvalla, katson kattoa, se on täynnä pieniä reikiä, reijät muuttuvat tähdiksi, jokaisella tähdellä on oma tarinansa, haluan tietää niistä jokaisen.
Yritän kuunnella musiikkia mutta huomaan kuuntelevani ihmisten omia asioita, kaikilla on sanottavaa, heidän puheensa kuulostaa aivan vieraalta kieleltä.
Silmäni menevät kiinni, kuulen puheen sorinan, vaimeaa valitusta vanhojen suusta, nukahdan.
herään, olen yksin, talossa on kaksi ihmistä lisäkseni, ihmettelen miten olen joutunut taloon edes alunperin, yritän muistaa mutten saa päähäni miksi, nousen, kerään itseni ja tavarani, poistun hiljaa ja oloni on rikas, ei rahallisesti, vaan elämän kokemusta rikkaampi.
kävelen kohti bussipysäkkiä, kaikki tuntuu oudolta, ehkä siksi koska nukuin väkisin kaksi tuntia, euforia valtaa kehoni, maailma pyörii edelleen ohitseni, olen yksin, vain muutama auto kulkee ohitseni, astun bussiin, saavun kotiini ja nukahdan välittömästi päästyäni sänkyyn, olen väsynyt mutta onnellinen.
(Kyllä kaikki tulevat tekstit ovat omaani, myös tämä, lisää löytyy galleriasta.)
