Välillä sitä tulee miettineeks et onks tuol joku joka vetelee meidän naruista. Et ollaanks me jotain sätkynukkeja. Voidaanko me oikeesti vaikuttaa tekoihimme, vai onks se kohtaloa? Katsooko joku meidän touhuja pilven reunalta? Päättyykö meidän taival kuolemaan vai onks tää elämä vaan introa? En ainakaan haluis ajatella et elämä loppuu kuolemaan. Muuten tää elämä olis liian lyhyt. Merkityksetön. Turha. Ei tässä ehdi tekemään melkeen mitään. Puhumattakaan niistä jotka kuolee nuorena :s En haluu ajatella, että niiden elämä olis ollu turha. Että ne vaan sitten kuoli. Niin ku "End of story".
Ei, en haluu ajatella niin. Haluun uskoa, että meille on olemassa paikka kuoleman jälkeen missä kaikilla on hyvä olla. Ei oo sotia, ei sairauksia, ei riitoja, ei tappeluita, ei huumeita...ei mitään pahaa. Missä kaikki menettämämme ihmiset odottavat meitä. Sellainen paikka missä ei tarvitse pelätä mitään. Se olis kiva.
En haluu lähtee täältä pois ennen aikaani. Aion viihdyttää ja ärsyttää teitä ihan loppuun asti. Haluun jättää jälkeni tähän maailmaan. Ihmisten sydämiin. Haluisin jättää jotain pysyvää mistä mut muistetaan pitkään. Jotain sellaista mikä merkitsisi, ettei minun elämäni olisi ollut turha. Että elämälläni olisi ollut jokin hieno tarkoitus. Ei vaan olla yks muiden joukossa, massaan sulautuneena.
Välillä sitä miettii et mitä jos tässä polkaisis tyhjää niin kuinka kauan sut muistettaisiin.. Jäiskö kukaan kaipaamaan vai unohdettaisiinko mut parissa kuukaudessa. Kuinka moni jäis oikeasti kaipaamaan. Miten poissaoloni vaikuttaisi muihin. Muisteltaisiinko mua hyvällä vai pahalla. Elämään liittyy niin paljon kysymyksiä. Eikä tuskin kukaan osaa niihin vastata. Eikä välttämättä tarvitsekkaan.
Sehän se tän elämän yks parhaimmista asioista on: ei koskaan tiedä miten käy. Ei olis kiva saada kaikkea tarjottimella. Johan tästä menis maku alta aikayksikön. "Elämä on ihmisen parasta aikaa" niin kuin Nykänen on sanonut. Nautitaan siitä niin kauan kuin voidaan. Yritetään nauttia niistä pienistä asioista ja hetkistä jotka meille annetaan. Joskus pitää olla ylämäkiä. Ei kaiken kuulu olla helppoa. Menetys opettaa meille nöyryyttä. Arvosttaisiin niitä hyviä asioita, meidän hyviä puolia. Ei tarvitse aina valittaa kaikesta. Elämä menee turhassa valittamisessa hukkaan.
Aika ankeeta pohdintaa tänään. Mut elämä on :D
