Sydän on raskas ja matka pitkä,
pohjaton kaipuu ja ikävä.
Ei sitä arvaa ihmismieli
miten lyhyt voi olla elämä.
Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme:
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme
ei sitä tahdo käsittää.
Osa maailmasta on kadonnut,
osa meistä,
eikä mitään siitä, mikä jäi
ole entisellään.
Sinä et ole täällä.
Älä itke sitä,
että yhteinen aika on ohi,
vaan iloitse siitä,
että se on ollut.
Ensin tulee suru
kaatuu päälle kuin raskas seinä.
Sitten kyyneleet.
Ikävä tulee viimeisenä.
Se tervehtii joka aamu,
etsii päivällä yhteisiä asioita,
paikkoja, iltaisin se toivottaa
hyvää yötä ja valvottuina,
tuskaisina öinä
se hellittämättä pitää kädestä.
Vaan, kun kuuntelen tarkoin,
sydämelläni kuuntelen,
sinä sittenkin kerrot:
- Teihin jäin.
Natashaa kaivaten<3
