näen sen kun lasi pirstoutuu
ajatukseni hajoaa kasaan
en tiedä mitä tehdä
en jaksa enää mitään nähdä
tunnen taas tunteen kuinka rakkaus katoaa
yritän tajuta mikä meni taas
en jaksa avautua sulle vaan
et varmaan ymmärrä mikä tunne mulla on
kun kerran mun sydämeni särkynyt taasko
jos miettisin onko ratkaisu oikeahko
mikään ei ole ratkaisu tähän
ei ole ajatukseni järkeviä edes vähän
tahdon pois täältä
haluan tuntea tyhjyyden
tajuanko oikein vai onko se vika mun
jos rupeen nyt taas hylkimään lämpöä sun
hajotan käden ja myöskin järkeni
elätän myös sydämmen mustalla paskallani
tapan itseäni sisään päin
koska sitkeä ihminen itkee vain sisäänpäin
ei koskaan näytä tunteitaan ulospäin
häpeäkseen tappaa omantuntonsa
senkun tietäisi mitä ajattelisi
olisi parempi jos en vain enää tunteilisi
