Me kaikki olemme tietoisia valloillaan olevasta, maailmanlaajuisesta huumeongelmasta ja sen aiheuttamasta tuhosta ja uhreista, joita se päivittäin vaatii. Huumeongelman oletetaan automaattisesti johtuvan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että huumeet ovat pahasta ja ne tuleekin hävittää maailmankartalta ja paras tapa tarttua tähän ongelmaan on luonnollisesti kieltää nämä päihdeaineet lain voimin. Lähtökohtaisestihan huumeiden kieltolaki kuulostaa todella jalolta ja hienolta ajatukselta. Siinähän vapautetaan maailma vaarallisista päihdeaineista, jotka pahimmillaan voivat tuhota yksilön ja jopa kokonaisen yhteisön elämän, eikä näiden lähtökohtien takia sitä uskalleta asettaa kyseenalaistuksen kohteeksi.
On silti katsottava kokonaisuutta, jotta voi ymmärtää että jaloista ja ihailtavista lähtökohdistaan huolimatta huumeiden kieltolaki toimii täysin näitä asettamiaan päämääriä vastaan. Voidakseen ymmärtää, mikä huumeidenvastaisessa sodassa on vikana, on ensin ymmärrettävä, mitä huumeidenvastainen sota on.
Nykyisenmallinen huumeiden kieltolaki, Amerikan Yhdysvaltojen aloittama "sota huumeita vastaan", on kestänyt nyt neljä vuosikymmentä ja sota on vaatinut veronsa niin kuolonuhrien kuin siihen sijoitettujen verorahamiljardien muodossa. Ennätysmäärän varoja huumesotaan käytti Amerikan Yhdysvallat vuonna 2003, jolloin tämä kieltolaki maksoi veronmaksajille 19 miljardia dollaria ja summa on vuodesta 2003 lähtien vain noussut. Keskimäärin 1,5 miljoonaa ihmistä Amerikassa pidätetään vuosittain huumausainerikoksesta epäiltynä - noin 40% heistä pidätetään kannabiksen hallussapidosta. Lähes puoli miljoonaa amerikkalaista on tälläkin hetkellä kalterien takana huumausainarikoksen takia, joka on enemmän kuin Euroopan vankiluku kaikista rikoksista. Kuulostaa vakuuttavalta, eikö totta? Tosiasia on silti se, että huumeiden kieltolaki ei ole onnistunut 40 vuoden aikana eliminoimaan tai edes vähentämään huumeidenkäyttöä tai niistä aiheutuvia ongelmia, vaan suuri osa tällä hetkellä yleisesti huumeisiin yhdistettävistä vaaroista ovat itse asiassa yksinomaa niitä ympäröivän kieltolain aiheuttamia.
Mennäänpä ajassa taaksepäin aikaan, jolloin meille kaikille suomalaisille tuttu iloliemi, alkoholi, kiellettiin lailla. On syytä ottaa huomioon, että ennen alkoholin kieltolakia oli alkoholin kulutus Suomessa huomattavan vähäistä. Loogistahan on siis olettaa, että kieltolaki eliminoi pois sen vähänkin käytön ja kansanterveys pelastui? Väärin. Alkoholin kulutus nousi ennätysmäisiin lukemiin, juominen aloitettiin nuorempana, koska pirtutrokarit eivät kysyneet vesseleiltä papereita jos vaan valuuttaa tai muuta maksutavaraa löytyi, mietojen keskioluiden sijasta juotu alkoholi oli vahvaa, ammeessa keitettyä, joskus jopa myrkyllistä pirtusekoitusta ja kaikkein vaarallisimpana seikkana: alkoholia, tai sen kulutusta, ei voitu valtion voimin milläänlailla kontrolloida. Suomessa tälläkin hetkellä suurta suosiota nauttiva perskännikulttuuri sai aikansa nimenomaan kieltolain aikana, koska kieltolaki korosti alkoholin väärinkäyttöä, kielletty alkoholi vaikutti etenkin nuorista kiehtovalta ja sen nauttimisesta syntyi ikäänkuin erityinen tapaus ja se erottui muusta arjesta. Tästä kaikesta kuitenkin hyötyi yksi huomattava taho, jolla on suuri rooli myös huumeiden kieltolaissa: järjestäytynyt rikollisuus. Alkoholin kieltolaki sai aikaan aivan ennennäkemättömän pirtun salakuljetuksen aikakauden, joka rahoitti rikollisia ja jonka kontrollointiin ei lainvoimilla yksinkertaisesti ollut resursseja. "Pelastaa lapset alkoholilta" -kampanja muuttuikin myöhemmin "Pelastakaa lapset kieltolailta" -kampanjaksi - ja hyvästä syystä.
Vuosikymmeniä on kulunut, mutta samat ongelmat ympäröivät edelleen huumeiden kieltolakia. Huumeita käytetään enemmän kuin koskaan, laiton huumekauppa on alati kasvava miljoonaluokan bisnes, eikä yksikään kieltolakiin joka vuosi lisätty miljardi riitä kasvattamaan resursseja tarpeeksi suuriksi, että sitä voitaisiin nitistää. Huumeiden kieltolaki ajaa käyttäjiä "miedoista" huumeista "vahvempiin" koska useat miedot huumeet näkyvät esimerkiski testeissä kauemmin ja ne ovat usein kalliimpia ja vaikeammin saatavia, kuin vahvemmat aineet, jotka poistuvat nopeammin elimistöstä ja ovat usein jopa sixpackiä halvempia ostaa. Ja nuorille helpompia saada, sillä diilerithän eivät välitä, onko ostaja täysi-ikäinen vai ei.
Päihdeaineet ovat aina vaarallisimmillaan laittomina. Kieltolaki tekee miedoista päihteistä vaarallisia ja jo valmiiksi vaarallisista päihteistä entistäkin vaarallisempia. Suurin osa huumeaiheisista kuolemista ovat yliannostuskuolemia tai epäpuhtaasta aineesta aiheutuvia seuraamuksia, joista molemmista tapauksista voitaisiin suurin osa välttää jos ostetun tavaran puhtautta ja pitoisuutta voitaisiin oikeaoppisella tavalla valvoa ja kontrolloida. Voidaan myös sanoa, että vallitseva huumelainsäädäntö on epäsuorasti vastuussa vaarallisten, niinsanottujen "design"-huumeiden luomisesta ja markkinoille tuomisesta. Design-huumeethan alunperin luodaan kiertämään kieltolakia, sekoittamalla keskenään aineksia, joiden lopputulos ei ole varsinaisesti laittomien huumausaineiden listalla oleva. Eräs ehdottomasti vaarallisimmista ja korkeimmin addiktoivimmista tämän hetken huumeista on monelle ainakin nimen perusteella tuttu crack-kokaiini, joka oli sekin aikoinaan design-huume. Crack on monen huumeita käyttävänkin mielestä varsinainen ihmisten ylle langetettu vitsaus, josta voimme siitäkin syyttää huumeiden kieltolakia. Yleisimmin käytetty laiton huumausaine on suosiotaan alati kasvattava kannabis, joka ei ole suinkaan täysin vaaraton huume, mutta on monella mittarilla huomattavasti vaikkapa alkoholia turvallisempi käyttää, eikä esimerkiksi ole tarpeeksi myrkyllinen tappamaan. Me olemme kuitenkin kaikki kuulleet "porttiteoriasta", jonka mukaan kannabiksen käyttäjät kävelevät kannabiksella aloittaessaan portin läpi, joka johtaa alati voimakkaampiin ja vaarallisempiin huumeisiin, jotka lopulta vievät portin läpi astuneen hengen. Arvatkaa mistä porttiteoria johtuu?
Kieltolaista. Kannabiksen kysyntä on usein suurempaa kuin tarjonta ja hinta huokea, mutta huumeita halukkaille myyvällä diilerillä ei ole intressejä menettää asiakkaita sen takia, ettei heillä ole kannabikseen varaa tai sitä ei ole tällä hetkellä tarjolla, vaan ostajille tarjotaan halvempia, vaarallisempia huumeita, kuten esimerkiksin edellämainittu crack. Näin taataan diilerille elinikäinen asiakas, koska näiden myytyjen päihteiden addiktiopotentiaali on rajumpi ja koettu euforia ensikäyttökerroilla räjähdysmäisesti suurempi.
En edes yritä kiistää itse aineiden potentiaalisia vaaroja, sillä niitä on. Jos haluaa elää terveellisen ja pitkän elämän, kannattaa useimmista päihteistä pysyä poissa, koska esim. sosiaalisten suhteiden ja taloudellisen tilanteensa pilaaminen niillä on mahdollista ja jopa helppoa. Onko silti oikein rangaista ihmisiä heidän henkilökohtaisista, omaa elämäänsä koskevista valinnoista jotka eivät vahingoita muita? Auttaako addiktin heittäminen vankilaan yhtään ketään? Addiktista luultavasti tulee vankila-aikanaan vaarallinen rikollinen, vaikkei välttämättä tätä ennen tuomiotaan ollutkaan. Lievistä huumeista vankilaan joutunut voi myös vankilassa siirtyä kovempiin, vaarallisempiin huumeisiin.
Sodasta huumeita vastaan on tullut sota vapautta, kansanterveyttä, tervettä järkeä ja ihmisyyttä vastaan.
Ei silti syytä huoleen, sillä vaikka valtio on huumesodan hävinnyt, me ihmiset emme ole. On nimittäin keino minimoida huumeiden aiheuttamat maailmanlaajuiset haitat ja ottaa kontrolli takaisin järjestäytyneeltä rikollisuudelta. Päihdepoliittiset tutkimukset ovat viimeisen 150 vuoden aikana olleet yksimielisiä siitä, että liberaalimpi lähestymistapa on paras tapa vähentää päihteiden aiheuttamia haittoja yhteiskunnassa. Suomeksi sanottuna kaikki huumeet tulisi laillistaa. Ajatus tuntuu yhtäkkiä radikaalilta, jopa pelottavalta, mutta älä hylkää sitä ihan vielä. Laillistettuina olisi valtiolla kaikki valta ja voima sekä olemassaolevat resurssit VALVOA ja KONTROLLOIDA huumeiden ostoa, myyntiä, puhtautta ja pitoisuutta sekä käyttöä. On arvioitu että pelkästään laillistetun kannabiksen tuottamat verotulot olisivat tarpeeksi elvyttämään tällä hetkellä vallitseva talouskriisi. Verotetuista huumeista saadut tulot voitaisiin sijoittaa myös nykyistä tehokkaampaan valistukseen sekä huumeongelmaisten hoitoon. Minimoisimme huumeaiheisen rikollisuuden laskemalla myytyjen päihteiden hintoja, eikä ostajilla olisi tarvetta sortua rikolliseen toimintaan rahoittaakseen huumeidenkäyttöänsä, eikä huumausainekauppaa dominoisi väkivaltaiset rikollisliigat, joiden välienselvittelyt tapahtuvat kaduilla.
Ihmiset, jotka haluavat käyttää huumeita, käyttävät niitä riippumatta vallitsevasta lainsäädännöstä. Tämä on tosiasia, jonka kohtaaminen on ehdottoman tärkeää tarkastellessa vallitsevan lainsäädännön ongelmia. Ei silti ole syytä olettaa, että liberaalimpi ja sallivampi suhtautuminen huumeisiin tulisi räjähdysmäisesti kasvattamaan niiden käyttöä. Tämän meille osoittavat esimerkiksi Hollanti ja Portugali, joista ensimmäisessä suhtaudutaan todella sallivasti ja liberaalisti kannabikseen ja sen käyttöön, ja jälkimmäisessä dekriminalisoitiin kaikki huumeet vuonna 2001. Kummassakaan maassa ei kyseisten päihteiden käyttö räjähtänyt käsiin, päinvastoin, huumeet on saatu paljon paremmin hallintaan kuin huomattavasti tiukempaa huumelainsäädäntöä noudattavissa maissa. Portugalissa huumeiden käyttö laski puoleen ja hoitoon hakeutuneiden määrä nousi tuplasti, kun ei enää tarvinnut pelätä huumeiden käytön myöntämisestä johtuvaa leimautumista sekä lainopillisia seuraamuksia. Me emme voi eliminoida huumeidenkäyttöä, vaan meidän on vihdoin tullut aika katsoa ongelmaa uudesta näkövinkkelistä ja ymmärtää, että nykyinen ongelma ei ole huumeissa, vaan niiden kieltolaissa. Poistaako huumeiden laillistus maagisesti kaikki niiden tuottamat yhteiskunnalliset haitat ja vaaratekijät? Ei tietenkään, mutta, kuten sanottua, se on paras tapa tehokkaasti minimoida ne. Vuosikymmeniä laillisena saatavilla ollut alkoholi tappaa vuosittain enemmän kuin heroiini, kokaiini ja crack yhteensä ja on yksi maailman vaarallisimmista ja myrkyllisimmistä päihteistä. Silti on oikein, että se on laillisesti kaikkien saatavilla, sillä laittomana se tappaisi vielä enemmän.
Ihmisellä on luontainen tarve kokea päihtymisen tunnetta ja meillä on kaikilla siihen omat keinomme. Annetaan kaikille vapaus ja oikeus tutkia omia mieliään ja olotilojaan heidän itse parhaaksi kokemallaan tavalla.
