Päiviä puhumatta,
ne kuluu kulumatta.
Just ja just jaksan vuokraa maksaa,
ruokaa suuhun laittaa.
Nukun liikaa, silti vituttaa herätä,
sirpaleet lattialta kerätä, ne on liian terävät,
mä nukun liikaa.
Raportoin en sääli,
ja tää on toinen ääni.
Eka kuuluu sisällä pääni,
toistan itseäni poistamassa itseäni.
En uskonut, nyt uskon,
raukka, aina kantapään kautta.
Heitän itseni hoitoon, pistäkää mut kuntoon.
refrain:
Taas itken palatessa, se oli harhaa mut tuntu niin mahtavalta
Kävin sun luona mielelläni, olisin halunnu jäädä siellä oli paremmin kun täällä
Elämäntapa-kusettaja kusettaa itseään: vihreää rauhoittaa, valkoinen piristää
Ne kysymykset on vastauksia, ne voi padota, mut ne ei katoa
Pääsetsä terapiaan kuhan kuset purkkiin kaks' kuukautta ensin,
olo on vitun positiivinen niinkun siskon HIV-testi.
Joka päivä omassa kongnitiivisessa terapiassa, kuka vittu sitä jaksaa?
Yritä olla selvinpäin, tuijota verenvuotoos.
Mulla on yrittäjän mahahaava,
kai ne haluu etten yritä vaan jään makaamaan.
Tunge niitä vitun lääkkeitä suuhun ja pidä se pääs kii.
Kunnes ne flippaa, tungetaan vankiloihin,
alunperin oltais kuuluttu sairaaloihin.
Kunhan kuori ei vuoda niin kaikki on OK,
ostakaa sille nyt vittu äkkiä jotain.
refrain
Viattomat bisset puistossa
Viattomat Spliffit puistossa
Viattomat essot, kokaiini
amfetamiini, heroiini
mutterit, telaketjut, seroquelit
ollaan tässä, tässä vaiheesa elämää
yleensä vissiin herätään
Kun jengi ympäriltä kuolee, tunkee piikkiä suoneen
puukkoa nuolee, pojat ois aika päättää jotain
elämä, tai sekoilu, se on niin toivotonta
kun nää ovet näyttää aukeavan vaan yhteen suuntaan
se joka sitä haluaa, ei siitä mitään tajua
psyyke pysyy kasassa kemikaaleilla
kun sadatta kertaa tarjotaan
tarjonta luo kysynnän, kysyntä vastaa tarjontaa
refrain
(loppuspeak)
