Joo-o. Mun puolesta tämä unettomuus saisi pikkuhiljaa loppua. Elämäntapani ovat pääsääntöisesti kunnossa. Liikun sen minkä voin, pyrin rauhoittamaan ajan ennen nukkumaan menoa ja mielenterveyteni on kunnossa. Silti yöni noudattavat pääasiassa seuraavaa kaavaa;
Menen nukkumaan normaaliin aikaan illalla, useimmiten väsyneenä. Pyörin sängyssä muutaman tunnin, nousen joskus turhautuneena esim. lukemaan jotain tylsää ja puuduttavaa, luovutan ja könyän takaisin sänkyyn. Saan unta tuntien päästä, useimmiten siinä kahden tai kolmen aikaan yöstä. Aikaisemmin pystyin tämän jälkeen nukkumaan tauotta aamuun, mutta uni ei virkistänyt. Nykyään asia on tietysti entistä upeammin. Herään ensimmäisen kerran n. neljän aikaan ja sydämeni tykyttää kuin pelästymisen jälkeen. Rauhoitun ja nukahdan uudestaan. Herään viimeistään puolen tunnin päästä, sama homma. Kello soi 05.15. Ylös, aamurutiinit ja duuniin. Herään kunnolla keskipäivän aikoihin, enkä muista alkupäivästä juurikaan mitään.
Oon aatellut, että ehkä se johtuu jostain duunistressistä tai muusta, normaalista ja ohimenevästä syystä. Mutta kun tätä on jatkunut nyt yhtäjaksoisesti viimeiset 3kk, ja aikaisemmin tosiaan lievempänä. Ei, mulla ei ole edes ollut duunia kolmea kuukautta, vaan tarkalleenottaen 1kk 20pv, joten työstressistä tämä ei ainakaan ole alkanut. Ainiin, ja mulla on niin helppo palikkaduuni, ettei tästä kykene edes kehittämään minkään näköistä stressiä. Turha varmaan edes mainita, että kaikki kotikonstit on käyty läpi. Olen jopa yrittänyt nukkua parvekkeella torjuakseni helleunettomuutta. Vielä turhempi varmaan mainita, että ei auttanut.
Kehoni ei toimi enää. Aivoni eivät toimi enää, joten muistinikaan ei toimi enää. Normaali kanssakäyminen ei onnistu enää. Nukahtelen päivisin yhtäkkiä, esimerkiksi ruokapöytään tai tietokoneelle. Kerran nukahdin töihissä, mutta jatkoin työntekoa unissani (kyllä, tässä vaiheessa tajusin, ettei tämä ehkä ole enää ihan tervettä) täysin onnistuneesti. Mikään ei suju normaalilla painolla, vaan vaatii erityisen paljon keskittymistä, huomiota ja tarkkaavaisuutta, joita kenelläkään ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen ympärillään tapahtuvaan.
Joten, jos olen esimerkiksi luvannut soittaa sinulle (tai ihan mitä tahansa paskaa) ja unohtanut, siihen on syynsä. Arvaa mikä?
ps. Kaikki absurdeimmat poppakonstitkin ovat tervetulleita. Help.
