en jaksa kelata päivää huomista
rupeen hiljaa kelaa päiviä muistoista
en jaksa käsittää elämää
enkä ymmmärrä tätäkää
mun mieltä painavaa on turha avata
kun rupeen vaa tekee mielee haaveita
kadotin avaimen sisimpään
etsin tuota turhaan
kustansin elämäni murhaan
tunnistan kaiken sisälläni
mut en kerro niitä asioita muille
tai edes sitä sulle
en oo tarpeeks sitkee
enkä jaksa enää ees itkee
sun täytyy jaksaa
jos mun sydän rupee reistaa
nii annan siihen elämästä paskaa
sit rupeen silmiä ummistaa
kelaa mun sisimpää uudestaa
en ymmärrä ajatuksia mun
kun kädessä on avain sydämmeen sun
en tiedä mitä tehdä sillä
kun tiedän vain miten mun pitää tehdä
en tahdo pitää pahaa sisällä
tahdon vain antaa sille kodin
josta väkersin sulle modin
joka viimein hävisi
niinkuin nykyinen elämänikin katosi
ja mieleeni jää vain pahat aikeesi..
