Sä katosit tummaan iltaan,ja tähtenä lensit pois
Mä tuijotin hopeiseen siltaan, niin kuin lumonnut se minut ois
Mua ravisutti öinen kastemaa,se sai minut kylmästä vapisemaan
Ja sydän petettynä jäin sua kaipaamaan
Sirppinä sinut taivaalla nään,vielä eilen olit täysikuu
Hetkeksi katsomaan sua mä jään,mieleen muistuu tuo hymysuu
Mikä sammutti sillan kultaisen,päältä meren tumman hiljaisen
Kuka siihen antaisikaan vastauksen.
Niin on muistoja vaan kai monta miljoonaa,
mutta sydämeen vain jää,niistä raskaimmat nää.
Kauan suunniteltuaan taas kaikki valuu hukkaan.
Tuo hetki takaa vuosien - kuin eilinen.
Koivut rantatielle kaartuen ja tammet puiston hiljaisen
Kesti kauan ymmärtää, vaikken hyväksynytkään.
Ei kukaan yksin pitää saa - enkeliä taivaalta.
Nyt vielä muistoja vaan paljon mahtuu maailmaan,
Vaan sydämeen vaan jää ne jotka tekee kipeää.
Niin on muistoja vaan kai monta miljoonaa,
mutta sydämeen vain jää niistä raskaimmat nää.
Muistoja vain. Mä joka hetki enemmän mietin oliko totta hän
Vai pelkkää kangastusta vaan - vain haavekuvaa.
Nuo hetket takaa vuosien vain mulle kertoo sen,
että muistoja vaan paljon mahtuu maailmaan.
