Huutaen herää, toivo etten tuntisi ketään,
suljen silmät etten tuntisi enää.
Tunti tunnin perää, samat ajatukset,
muistoja et pääse pakoon, kamalat ajatukset.
Tapana meitä hakata, tehdä jotain pahempaa,
kädet täynnä tatskoja, kova kuori,
olin kolme kun se pikku poika kuoli.
Mikään ei tunnu miltään mä oon turta,
elämä menee ohi niinku se ois vittu unta.
Keräilen sirpaleita niinku aina,
vittu mä en osaa muutakaa.
Polvilla anoen, rikkinäistä rakastamaan,
mutta rikkinäinen ei toimi.
Vitun huora, mikset sä rakasta mua?
Liikaa tietoa, jumittanu koneel,
puolella liekillä kuolema vierellä.
Turtana, surun murtama, unesta unelmoiden,
kuvaas jumaloiden.
Yks joka pääs karkuun, se on se yks joka pääs karkuun,
ainut joka sai mut, rikkinäinen se rikki haisee.
Poissa muiden seurasta, karkotettu,
näin oli tarkotettu.
Tästä muurista ei tule enää kukaan läpi koskaan saatana.
