unelmoin aina iloisesta elämästä
siitä että saan pitää sua kädestä
kai mä saan olla sun kanssa asti hautaan
sieltä me taivaaseen yhdessä kavutaan
Kadulla tarjoan mun hajonnutta sydäntä,
huoli ei kukaan, evät kuule mun ääntä
yritin unohtaa, että pääsisin alkuun,
ikävästä laulan elämäni alusta loppuun
Suojaan ja halaan, ettet koskaan pelkää
sydämeni avaan, koskaan en käännä selkää
uskallan kertoa, sen minkä haluat kuulla
näyttää että välitän, sun vieres tahdon olla
mitä tapahtuukin olet mulle tärkeä
vaikka luulet etten sun luo kerkeä
se hetki kun ulkona aurinko laskee
sun kainalossa ja lämpimästi tuulee
tulin tarjoomaa sulle lämpöö ja hyvyyttä
väität olevan hyvä, vaikka repii sisältä
ohi kävelet, katseet kohtaa
et sano mitään ja kierrät kaukaa
mä olen vähän erilainen.. tiedän sen
vaik luulis muuta, ni aika yksinäinen
aina missä sit oonki.. istun yksin
siel yksin tyydyn ystävään musiikin
mitä tapahtuukin olet mulle tärkeä
vaikka luulet etten sun luo kerkeä
se hetki kun ulkona aurinko laskee
sun kainalossa ja lämpimästi tuulee
ainaku saan, ni viedään, mulle jätetä ei mitään
ei mitään, eikä ketään, kadulla kävelen, nään..
heidät pitelevän toisiaan kädestä
sitä.. mikä repii paloja sisimmästä..
en haluu.. mutta sitte se..
ku tunnen, etten ansaitse
enkä osaa mitää tehä itse
olin valmis luopuu kaikesta sun vuokses
mut turhaan, sä kauemmaks vaa juokset
muistan aamut ku hymyillen heräsit vierestä
lähin duuniin enkä ikinä saanu sua mielestä
mitä tapahtuukin olet mulle tärkeä
vaikka luulet etten sun luo kerkeä
se hetki kun ulkona aurinko laskee
sun kainalossa oon ja lämpimästi tuulee
