Yksinäisyydessä vaellan...
Maailman pimeällä puolella...
Ei ketään, ei ketään kuka välittäis...
Ei ketään kuka rakastais tai lohduttais...
Silmät oli ennen kirkkaat, ne suorastaan sädehti, mutta ei enää...
Nyt ne on kylmät... Haallistuneet...
Niistä loistaa enää suru... Tuska... Kärsimys...
Sydän kylmä...
Suonissa virtaa kylmä veri...
En jaksa välittää...
En jaksa välittää omasta hyvinvoinnista...
Kaikki on ihan sama...
Kyyneleet valuu poskea pitkin, mutta en huuda... Vielä...
Kyyneleet valuu... Kerään vihaa...
Kunnes on pakko huutaa... Huudan...
Kyyneleet vierii poskea pitkin...
Putoan polvilleni...
Peitän kasvoni...
Purskahdan itkuun...
Itken, kunnes en enää pysty...
Sammutan valot...
Menen nukkumaan...
Muutama kyynel viel vierii poskea pitkin...
Kunnes nukahdan...
Ja toivon parempaa huomista...
