Aattelin tällaista kokeilla, kaikkee pitää koittaa paitsi omaa äitiään ja kansantanhuja...no joo...Mitenkähän tätä aloittaisi?Ku en ole koskaa normaaliakaan päiväkirjaa pitäny.
"Rakas blogi, epäilen edelleen itseni ja tyttöystävän suhteen toimimista. Mulla on oikeasti kyllä hauskaa sen kanssa ja hyvänä päivänä nauretaan tosi paljon. Välillä taas ei kiinnostais ollenkaa nähdä tai kuulla siitä. Onhan se mulle tavallaan rakas ja välitän siitä ja sen elämästä, mut silti, rakas blogi ymmärrätkö? Ja sen jättäminenkään ei ole helppoa jo sen takia kun se on samalla luokalla (niinpä! minkä virheen olen mennyt tekemään!) Olen kai vaan kaikesta huolimatta niin mies että ajattelen tällaisia. Kunpa olisin parempi tässä jättämisessä että se tapahtuisi rauhassa ilman riitoja :) vähäX oon teiniX!?!? tilitän mun rakkauselämästä!!!
Mut ollaan kuitenki oltu jo vuos yhdessä. Sitä alkaa kaipaamaan vapautta, vai alkaako?Vai voiko sitä olla jopa vuosien jälkeen niin onnellinen ettei kaipaa? Kertokaa mulle ihmiset?varatut, kaipaatteko vapautta? ja sinkut kans mielipidettä kehiin!
Täähän on oikein mukavaa hommaa! Ehkä alan käsittää kaikkee tällaista jotenkin, ehkä aikuistun?!?!...tai sitten en, miehen joka esittää tyttöystävälleen erilaisia eläimiä olohuoneen sohvalla niin tuskin on hirveen suuria odotuksia henkisen kasvun suhteen :/
Nyt menen lukemaan ruotsin kokeeseen, plaah. Kertaustunnilla oli paikalla n. 1/5 ryhmästä ja sitten kun opettaja lopetti puheen ja kysyi jotain niin kokemus oli lähinnä kuin koomapotilaan herääminen, silmät vaan säpsähtivät auki. Ei sillä että siellä oltais nukuttu mutta annettiin jonkun viisaan miehen mukaan tiedon virran soljua sisään, ehkä turhan hyvin, overload -> system failure. voisin laittaa otsaan lapun "epäkunnossa - inte i ordning"...saiskohan kurssin läpi >;/
hyvää yötä ja huomenta -
