_DiPa_

Voi tuntua säälittävältä mut pakko purkaa... Jollain tavalla oon selvinny isän alkoholin käytöstä johtavista asioista huostaanotto, sijaiperheestä (perhe rikko, ahneus+henkinen väkivalta), masennus tuli siitä ja muutto nuorisokotiin okei asiat helpottui, aloin jotenkin piristyä mut silti kiristysnappula olin, syömishäiriö+masennus mut hoitoa tuli ja pääsin ylös. Muutto yksin 16v menestyminen hyvä raha asiat kunnos mut sit iski tyyppi elämään joka oli aluksi ok mut helvetti pääsi irti liiallinen mustasukkaisuus johti väkivaltaan, ollu hengen lähtö tosi lähellä. Eroon pääsin onneks vaik häiriköinti jatkui ku muutin turkuun pitkään. Masennus uudestaan ja paha +univaikeudet. Okei on positiivista kans se et en ole huumeisiin ikinä seläntunu tai mihinkään muuhun pahaan en harrasta väkivaltaa... Haluan ihmisille hyvää mut saan pelkää paskaa siitä takas. Jollain taval noi kaikki on kasvattanu ja vahvistanu vaik on ikuiset haavat pääl jne... Oon menestyny työelämäs vaik raskauden takia meni seki alta mut tämän hetkinen voima lähde kaikkiin asioihin on oma rakas tyttö... Viimeisen vuoden aikana tullu monet itkut ja pelot siskon puolesta jolla on elämä käyny äärirajoilla sekä äitin hermoromahdus pahakin sellanen.. Monesta selvinny mut nyt on ollu voimat tosi vähis kaikkiin mut onneks tyttö antaa voimia jaksaa ja elämä jatkuu ettei loppu kesken viel... Sekavasti olen kirjoittanu ajatuksia mut eipä ole tällä hetkel täysin kohdillaan mulla ne... Tässä on vasta pientä vielä... Ihmisa on lähteny ympäriltä , jotkut ajatelee et elämä päättyy ku lapsi syntyy, multa ei ole päätyny normaalisti pääsen liikkumaan jne, oikei jotain asioita ei voi voida samoin mitä ennen mut eipä mua haittaa, kaikkeni annan pienelle mitä voin, vaikka itel on pelkää paskaa ja taistelua ollu elämä. Vaikka pelkään koska ite väsyn kaikkeen muuhun, muutaman kerran käyny pahasti äärirajoilla...