Tänään pääsin ajamaan uudellla kelkalla maileja tuli vain 40 mutta sitäkin parempia mikään ei voita sitä vapauden tunnetta jota kelkkailu antaa. Mieli tyhjentyy kaikesta muusta mielessä on vaan seuraava mutka. suurinta herkkua tarjoili levin huipulle nousu oli patikkoa joten ajoin rinnettä ylös alas ainaki 5 kertaa. Sitä tuntee olevansa yhtä koneen kanssa ja ainoa päämäärä on tuleva mutka ja sitä seuraava suora kaasua jarrua ja kohti uutta seikkailua. Eikä nää lapin maisemat jätä ketään kylmäksi. Olo oli todella epätodellinen kun ajoi kelkalla auringon laskuun kuin suoraa jostain mainoksesta mutta paljon parempaa. Et semmosia muistoja kyl lapissa on taikaa
Mahtavaa tää päivä alko hyvin pakkasta noin 20 kamat päälle ja kelkka käyntiin ja reitille aluksi sahasin tunturia ylös alas sit reitille ja kumputunturille puolessa välissä tajusin että bensa ei riitä joten käännyin takas eiku tankille tulin mökille takas aattelin että kuskiki tarvii tankkausta mut porukat ei ollu mökillä vaan mäessä ja mulla ei tietenkään avainta joten jotain piti keksiä no päätin sit lähtee ylläkselle (53km) Ensimmäiset 50km tylsää tasasta lentoreittiä nopeudet nous välillä turhanki suureksi mut vikat 3km oli patikkoa ja vika 1km oli nousu ylläksen huipuille. Loppu oli todella parasta tykittää kaasupohjassa ylöspäin konehuuta tuuli suhisee, lumipölisee ja hymy on korvissa. tappiot tähän mennessä on muutama rakko kämmenissä paleltunu nenä mut palellu ei oo yhtään ja noi on vaan pikku vikoja. Sitä vois alkaa seuraavaksi metsästämään kelkkailu seuraa ja fiilikset on tämmöset Barcode Brothers - Flute Mix on
huh pikku samuli ihan väsy tuli melkein 300km ajettua