Istuin maailman laidalla, mustassa avaruudessa
Kaukaisimman tähden sakaralla, polttavassa valossa
Ja paloin hiljalleen, kauniin sinisenä loputtomuudessa
Mietin sinua ja kasvojasi
Aurinko käänsi selkänsä minulle, niin että näin alas sinuun
Makasit yksin kapealla sängylläsi, silmäsi väsyneet kattoon tuijottelusta
Hymyilin ja painoin sormeni kasvoillesi, suutelin silmäsi kiinni
Nukuit taas
Istuin Kuun kamaralla, sen kauniin rosoisella pinnalla
Suljin silmäni enkä enää muistanut nimeäsi, rakkaani
Ja halkeilin hiljalleen kuin maali vanhalla kankaalla
Mietin sinua, nimetön kaunokaiseni
Mitä aikaa sinun hidas kellosi näytti, mitä tuulta vasten sinun hento vartalosi taisteli
Mitä sinulle tapahtuisi ilman minua?
Katoaisit
Putoaisit
Pelastuisit kai
Istuin pienimmän planeetan kylmimmällä kohdalla
Enkä enää muistanut kasvojesi piirteitä
En hiustesi väriä, en sormiesi pituutta
Ja tummuin hiljalleen, kuin vanha hopealusikka
Ruostuin pois
Sillä ilman sinua, ei ole minuakaan
