SiruR

Minua on hankala kestää välillä. Minä olen hankala. En tahallisesti. Minä olen välillä epävakaa, välillä kärsin maniasta, saatan olla lohduttoman surullinen ilman syytä, saatan touhuta kuin hurrikaani kikatellen tai kiehnätä kainalossa kotikissana. Olen siis aika sekamelska. Ihana sellainen, mutta myös hankala ajoittain. Minä en jaksa arkipäivän murheita, en jaksa huolehtia kotitöistä, en halua välittää aikatauluista, minua ei kiinnosta tulavaisuuden suunnittelu. Olen pitkäjänteinen vain asioissa jotka minua kiinnostavat ja niistä aika monet sattuvat olemaan joko laittomia, pahaa tekeviä tai turhanpäiväisiä. Minä olen taantunut kotiäiti roolista takaisin parikymppiseksi huliviliksi. Ongelmia syntyy kun en halua edes hoitaa itseäni. Minä pidän itsestäni vähän epävakaana ja maniaisena. Haluaisin vähän kevyemmän asenteen ongelmia kohtaan ja enemmän naurua päiviini, mutta muuten... minä tykkään olla hieman hullu. Tästä kaikesta seuraa se, että minun on liki mahdotonta löytää ihmistä joka kestää minua. Siis parisuhteessa. Olen siis tehnyt nyt päätöksen, nyt kun joudun sanomaan taas heippa yhdelle rakkaalle joka ei kestä minun sekopäisyyteni depressiivisiä aikoja. Olen päättänyt olla iloisempi, onnellisempi, nauravampi, terveempi, mutta säilyttää pilkkeen silmäkulmassani. Minä tulen aina olemaan vähän sekaisin ja epävakaa, koska minut on kirottu parantumattomalla mielenterveys sairaudella. Minä aion hyväksyä sen. Ja tämä minun pieni "ongelmani" tulee olemaan yksi ensimmäisistä asioista joita kerron itsestäni uusille tuttavuuksille, sillä minä en jaksa enää pettymisiä ihmissuhteissa. Jos minun kanssani lähtee leikkimään on leikki kestettävä.

Näillä sanoilla ilmoitan etsiväni uusia hulluja elämääni.

Ugh, olen puhunut.