Päivä 21 – Toinen hetki
Kun kuulin isäni kuolemasta. Maailma vain pysähtyi.
- Kello oli kolme päivällä ja päätin mennä Kauppakeskus Trioon pyörimään Marin kanssa. Aamu oli ollu loistava ja päiväkin mennyt hyvin. Olin juuri tullut kaupasta Marin kanssa, kun puhelin soi.(Olimme juuri astumassa liukuportaisiin) Äitipuoleni soitti. Ajattelin, että kiva kuulla hänestäkin pitkästä aikaa jotain.
Minä: Moikka ! Kiva kuulla sustaki pitkäst aikaa.
ÄP: Tinjarakas.... Mulla on sulle vähän huonoja uutisia isästäs..
M: Mitä? Onks se joutunu taas linnaa tai jotai?
ÄP: Eiku se o kuollu...
Aloin itkemään samantein. Kaverini naurahti vieressä, eihän hän voinut tajuta mitä olin juuri menettänyt. Ihmiset jäivät tuijottamaan minua.
Puhuin jonkun aikaa poliisin kanssa (sanoivat, etteivät ole varmoja oliko kuollut henkilö isäni, mutta hyvin todennäköisesti oli)
Muistan, että puhelu loppu mäkin aukion ''tuulikaapissa'' (vai mikä se on) ja huusin vaa et; ''MUN ISÄ ON KUOLLU T
