Mulle tuli vaa pakottava tarve kertoo mun elämästä. Tarkemmin sanottuna kuluneesta vuodesta.
I tell you my story.
Viime kesänä, vietin aivan ihanan viikon pienessä kylänpahasessa nimeltä Sysmä. Olin siellä isäni ja hänen vaimonsa luona. Me grillailimme, kävimme terasseilla ja vietimme isä-tytär aikaa, jota ei ollut aiemmin ollut.
Olin sitä ennen nähnyt isäni keväällä ja sitä ennen näimme kuuden vuoden ajan n. kerta vuoteen tai harvemmin. Eli tuo viikko oli senkin takia aivan mahtava.
Se oli viimeinen kerta kun näin isäni. Muistan vieläkin, kun olin lähdössä kotiin, kuinka isäni halasi minua. Muistan sen kuinka voimakkaasti hän halasi. Muistan kuinka hän itki. Olinhan kuitenkin hänen ainoa tyttärensä.
Elokuussa, aloitin työssäoppimisjakson Lahden kotihoidossa. Se nyt meni miten meni. Jouduin käymään koulua samalla ja huomasin, että kotihoito ei ollut ihan minun juttuni. Jouduin lopettamaan työt siellä neljän viikon jälkeen. (Johtuen isoveljeni isän kuolemasta[11.9], poissaoloista(koulun käynti samassa) ja vikatikkihän oli, että minulla oli keuhkoputkentulehdus, nielutulehdus ja välikorvantulehdus (kaikki siis samaan aikaan) ja jouduin niiden takia anomaan viikon sairaslomaa.)
4.10., meillä oli koulussa kokous; Miten jatkan koulua? Miksi olin työssäoppimispaikalta poissa?
Siellä kerroin, että Syksy oli ollut vaikea, koska veljeni isä kuoli. He ymmärsivät.... ... Jotenkuten.
5.10. Olin kauppakeskus Triossa. Sain siellä tiedon isäni kuolemasta. Kotiin päästyäni, alkoi soittelu kouluun. Siellä sanottiin, että voin olla poissa niin kauan, kunnes pystyn taas jatkamaan koulua. (Koulun piti alkaa 7.10. Olin odottanut sitä innolla..)
Kahden viikon jälkeen, (Perjantaina) päätin mennä kouluun. Olo oli jo helpottanut jonkun verran. Astuin ovesta sisään luokkaan ja ekat sanat mitkä kuulin olivat; ''Ai Tinjakin on päässyt kouluun''. Ehdin istua 15 minuuttia luokassa, kunnes sain paniikkikohtauksen.
Kohtauksen helpotuttua, pyysin opettajaa luokan ulkopuolelle ja selitin tilanteen. Hän antoi minun olla lopputunnin poissa.
Seuraava tunti olikin luokanvalvojan tunti.
LV: Tinja, haluatko kertoa koko luokalle, miksi et ole ollut koulussa pitkään aikaan? Ettei vaan herää epäilyksiä, että lintsaat.
Minä: *itkua* Mun isä kuoli 2 viikkoa sitte.
Muistan kuinka luokka hiljeni.
-Luokanvalvojani piti ilmoittaa poissaoloni syy kaikille minua opettaville opettajille... - Miksi jouduin itse selittämään sen kaikille?
-Luokanvalvojani käyttäytyi mielestäni epäammatillisesti, hän kysyi KOKO luokan edessä poissaoloni syyn, vaikka hänen olisi pitänyt kysyä minulta KAHDENKESKEN, että haluanko muiden tietävän miksi olin poissa.
No, koulu jatkui normaalisti. Poissaoloja tuli univaikeuksien ja hautajaismenojen takia.
23.10. Yksi minulle läheinen ihminen yritti itsemurhaa.
7.1. Olin menossa koululle, koska minulla oli kuraattorin aika. Linkussa istuessani, kuulin kaverini kuolleen 3.1. Hän oli tehnyt itsemurhan.
10.3. Kuoli seuraava kaverini. Hänet murhattiin Heinolan raviradalle.
Kun kuulin hänen kuolemastaan, alkoi dokaaminen. Pää ei enää kestänyt. Aloin juomaan melkeinpä päivittäin.
7.4. Tapahtui asia, mikä koski minua ja äitiäni. Siitä ei monet tiedä, eikä heidän tarvitsekkaan tietää.
2.6. Joutui 3 kaveriani autokolariin. Taino... 2 heistä oli hyvänpäivän tuttuja ja yksi oli astetta tärkeämpi. Autokolarissa toinen ''hyvänpäivän'' tutuista kuoli, kaksi muuta joutuivat sairaalaan. Toinen joutui PHKS:ään ja toinen (tämä astetta tärkeämpi), kiidätettiin Medihelillä Töölöön. Tämä tapaturma pysäytti, ja ryyppääminen senkuin jatkui.
Kesäkuun puolessa välissä, sain kuulla mummini joutuneen sairaalaan. Hänellä on imusolmukesyöpä jaloissa (Yhden säären ympärimitta = normaalin ihmisen reisix2)ja nyt häneltä oli irronnut sydänläpästä palanen. Hän ei elä enää pitkään.
28.6. Oli synttärini. Yhtä kaveriani lyötiin pullolla päähän. Minulle tuli 3 hiusmurtumaa kylkiluihin ja mitäköhän muuta johtuen pahoinpitelystä. ...Oikeudenkäyntiä odotellessa.
Nyt, kun kesäloma on lopuillaan, sain kuulla että kummisedälläni on syöpä. Hän ei todennäköisesti selviä siitä.
Minulta kysyttiin muutama päivä sitten, miten jaksan tämän kaiken?
Ei, en jaksa muiden takia, vaan itseni. Haluan nähdä tulevaisuuteni. Minkälaisen perheen minä saan? Minkälainen talo minulla on? ..Vai onko minulla mitään. Uskon parempaan huomiseen. Kyllä se aurinko varmasti joskus risukasaankin paistaa.
Minulla on kyllä iso lauma hyviä kavereita, jotka ovat auttaneet jaksamaan. Minulla on maailman ihanin kummipoika. Minulla on myös aivan mahtava perhe. He ovat auttaneet jaksamaan.
Kyllä tunteillanikin on leikitty, mut hei; Life Goes on ! Niistä ei välttämättä pääse yli, mut niiden kaa oppii elämää.
Pakko myöntää, et oon helvetin ylpee itestäni, että oon jaksanu tähänkin asti. Elämä on potkinu kovaa päähä, mut välillä oon saanu joltai lainaks kypärän päätä suojaamaan. :)
Nyt aloitan koulun 11.8, ja samalla lopetan juomisen. :) Aion pistää elämäni kuntoo. Viina ei auta murheisii - Ne perkeleet osaa uida.
Siinä oli mun tarina. Tää ei oo pahimpia, mitä on mutta kuitenkin.
Kiitos kaikille, jotka vaivautu lukemaan. (:: (Vähän kyl tuntuu, et kukaa ei lue, mut kuiteskii. ;>)
