*Jonez*

Mietin taas yksinäisyyttäni asioita, tämä viimeisin suhteeni oli ollut sellainen että tässä haluan olla ikuisesti. Koskaan en saannut sanottua miten paljon häntä rakastin, koska rakastin niin paljon että sitä ei vain sanat tai teot olisi pystyneet kuvaamaan. Tällähetkellä kuitenkin tuntuu siltä että haluaisin elämääni jonkun ihmisen jolle voisi kertoa kaiken mikä mieltä painaa, viettää kivan söpistely illan ja kattella vaikka jotain leffaa. Tuntea toinen sylissä, tuntea toisen hengitys, aistia kuinka toinen nauttii istua sylissä.

Tällähetkellä elämä on puuduttavaa peruspullaa, töistä kotiin, hetken levähtää telkkarin eessä. Tekee ruokaa, hengaa kavereiden kanssa tai käy vetelee SIerralla parit luisut hiekkatiellä. Illalla istahtaa telkan eteen ja koettaa katsoa jos sieltä tulis jotain katsomista, jos ei tuu mitään katsomista, niin vaihtaa kanavan ja rupee hillumaan tietokoneella. Pelailee jotain tai sitte surffailee netissä. Sitten mennään nukkumaan ja mietitään asioita kunnes nukahdetaan ja sama toistuu viitenä päivänä viikossa. Viikonloput yleensä vietellään kavereiden kanssa jossain. Tai käydää Vantaalla mutsia kattelemassa, riippuu ihan miten löytyy rahaa.

Mutta jos mun elämään tulisi henkilö, jonka kanssa kemiat kohtaisivat ja pientä ihastumista olisi molemminpuolin, niin uskallanko minä lähtä mukaan?