Aniol

tutustun ehkä ihastun,mut rakkautt' en tunne
avaral merellä oon se yksinäinen lumme
joka ei tunne sitä oloo kun on jollekki tärkee
ootte vaan tottunu mun sydämen särkee
sekottanu mut niin ettei mitään järkee

oon vaa ihminen hellyyden kipee
se jolla ei elämäst ote lipee
vaikkei mitää oikee pysty hallitsee
nää säännöt mut vissii kahlitsee