^hihuli^

Onks nykyään enää oikeesti onnellisia ja toimivia parisuhteita? Semmosia joissa puhutaan toisillensa huolet ja haaveillaan yhdessä tulevaisuudesta. Käydään yhdessä joskus syömässä ulkona, en tarkota pikaruokaloita vaan tunnelmallista ravintolaa. Töiden/koulun jälkeen illalla istahdetaan sohvalle nauttimaan elokuva ja sen jälkee ehkä toisistaan. Ei sitä et löhötää siin sohval koko päivä puhumatta ja ainoo liikunta mikä tapahtuu on kävely paskalle ja sitte jääkaapille. En muista millon olisin viimeksi kuullu tuttavapiirissä jonku kehuvan suhdettaan. Liian usein kuulee pelkästään ne negatiiviset puolet ja sillon ajattelee, huh.. onneks oon sinkku. Missä on se romanttisuus ja tunteiden osotus?? Kiukuttaa kuulla joidenki vonkuminen kun paskasta suhteesta jossa kaikki on kuollutta. Miks sitte täytyy roikkua siinä. Syy: ei halua olla yksin eikä usko saavansa parempaa mikä taitaa olla totta.
Keskustelu palstoja lukiessa miesten käsitys on että nainen kuuluu nyrkin ja hellan väliin. Somaa.
Naiset taas leimaa miehet sioiks. Mistäköhä johtuu? Täälläki kuvakkees tulee miehiltä niin mauttomia ehdotuksia. harvoin mitää asiallista(poikkeuksia tosin on). Okei, täällä on kyllä naispuolisia jotka oikein kerjää niitä kommentteja ja ehdotuksia.
Sukulaiset ja tutut kyselee välil että jokos on hyvä mies kiikarissa. Kiikarit on pölyssä ja tomussa. Ei ole kauheesti innostusta edes etsiä sitä "herra oikeeta". Pitäs olla luotettava ja isä-hahmo pojalle. siinä on kaks kriteeriä liikaa. Kissanki otin, ajattelin että se auttais huonoina hetkinä ja olis kyljessä kehräämässä. Hitot, me pojankaa olla kumpiki näköjää allergisia.
Meenpäs takas sohvalle mussuttaa suklaata. Pojuki nukkuu kiltisti.