Nykyään elämäni on ihan jees mallilla. Kavereita tosin on hiukka liian vähän, mutta ainakin nyt hiukan siltä näyttäisi että kuvakkeesta pystyy tehdä uusia frendejä. Pitkään on ollut niin että minä kuuntelen kavereiden, ystävien ja myös randomeitten ongelmia (Jos olen sillä tuulella), yritän parhaani, jotta pahan olon saisi purettua puhumalla pois. Tykkään myös tietää asioita ihmisitä, en tiedä miksi, mutta näin vaan on. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut sen että kun yritän neuvoa ihmisiä, varoitella asioista, mutta kuitenkaan kukaan ei kuuntele ja kun jotain pahaa sattuu, niin en voi muuta kuin todeta että: "enkö minä taas sanonut..." Tässä noin 6kk jaksossa on sattunut pari tapausta, jotka erityisemmin ovat jäännet minun mieleeni, kaksi minun kaveriani ovat tulleet raiskatuksi (Tai seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, riippuu kantilta mistä sen ottaa.) Vanhempi tapaus on jäännyt minulle epäselväksi ja en ole ihan varma että sattuiko se silloin kun tyttö oli nukkumassa vai että oliko se klassinen "EI!" huudahtuksen ignooraminen. Tästä en ole kuullut mitää kummempia yksityiskohtia, koska tyttö ei vaan pysty puhua koko paskasta. Tästä johtuen tyty pelkää minuakin aina paikoitellen, pelkkä tietynlainen tilanne saattaa aiheuttaa sen että hän pelkää.
Tapaus nro kaksi sattui ei niin kauan sitten ja siinä oli kyseessä tilanne, jossa nainen ei syystä tai toisesta halunnut sanoa sitä kuuluisaa "EI!" sanaa, koska pelkäsi että toinen suuttuu... (Näin ainakin kuulin, totuus voi olla muuta.) Seurauksena tästä kallis divaanisohva oli läpimärkänä verestä ja mies totesi kylmän tyynesti: "Hei BTW susta vuotaa vähän verta." (Jos se noilla sanoilla asian ilmoitti oikeasti, niin voin kertoo että mulla katkee parit verisuonet päästä.) No tästä sentäs on lääkärintodistus yms jotta syytteen voi nostaa, mutta osapuolet ovat keskenään sopineet jo asian. Tosin hiukka ihmetyttää, että miksei miehen hälytyskellot laulaneet, kun naisesta luultavasti valui verta rajumman aktin aikana? (En usko että animetyyliin, yht'äkkiä römpsästä tuli kauhee verisuihku)
Mutta asiani ei ollut kertoa näistä tapauksista, vaan siitä että minua ei ole kuunneltu. Olin varoitellut, että kun niitä miehiä ns metsästää, niin kannattaa olla tosi varovainen, sillä jos ei jostain syystä haluakkaan, niin mies ei välttämätä lopeta... Tosin tätähän ei voi tietää etukäteen, mutta varoitettu ainakin on. Paras ystäväni soittaa minulle ja kertoo mitä on käynnyt ja vereni kiehahti. hän ei kertonut tyypin nimeä, koska silloin olisin lähtenyt tyypin perään ja oisin pistäny häiskän kärsimään. Nyt tiedän tyypin nimen, mutta osaan hillitä itseni, paitsi jos joskus sen nään jossain. Silloin...
Sitten huomasin asian että elämäni vaan vetää mua takaisin vanhaan. Menneisyydestä löytyy tappeluita, uhkailuja ja pahoimpitelyjä. Lopetin ne hommat kun järkeä alkoi tulla ja meinasin itsekkin kuolla. Annoin turpaan väärälle tyypille ja asiat alkoi rullata. Kaveri oli tehnyt asioita, joista en tykännyt ja mursin siltä leuan, hajotin hampaita ja parit kylkiluut. Samana iltana joku sen kaveri yritti linkkarilla viiltää mun kaulaa auki, mutta hänen humalatilansa, mun refleksit ja suuri onni pelasti mun kaulani. Viilto osui leukaan ja siitä jäi pieni arpi. Olin tuohon aikaan hyvin väkivaltainen ja voitte kuvitella mitä linkkarimiehelle kävi. Kyynärpäästä taitoin väärään suuntaan ja nilkan vedin 180 astetta pari potkua naamaan viimeisteli homman. Onnekseni näistä koskaan en kuullut mitään kautta, koska näille kavereille oli kunnia hoitaa asiat itse, niin ei ole pelkoa poliisista. Tiedän että nämä kaverit tulisivat mun oven taakse jos saisivat tietää missä asun ja silloin olisin aika varmasti vainaa tai hyvin huonossa hapessa ainakin... Tämä vain todistaa että vaikka olen nykyää kiltti ihminen, niin en pääse menneisyyttäni pakoon. Se vainoaa minua ikuisesti ja en pysty pyyhkiä sitä pois. Joudun olemaan tietyllä tavalla varuillani, koska jos joskus perheeni joutuu vaaraan, niin en koskaan pysty antaa sitä anteeksi itselleni...
Olen yrittänyt puhua tieni pois tappeluista, välttelen niitä ihan siitä syystä että pelkään, että voi mennä adrenaliinipiikissä kontrolli ja sitte nuijin kalloja taas palasiksi. Onneksi osaan rauhoitella ihmisiä ja osaan puhua tieni tappelematta. En ole tapellut viiteen vuoteen kertaakaan missään.
Wanha hyvä ystäväni soitti minulle eilen ja sanoi että sen yksi kaveri on kadonnut lahdessa ja mua tarvitaan siinäkin hommassa. Sillä oli jotain johtolankoja ja musta tuntuu että joudun tappelemaan taas pitkästä aikaa.. Taas yksi todiste, että pimeä menneisyys vaan pitää otteessaan, vaikka kuinka yritän päästä siitä eroon...
