Lepää rauhassa faija. :'<
5 pvä helmikuuta 2011 klo 0.30
j.l.s 09.10.1969-05.02.2011
Oli tavallinen helmikuun aamu outokummussa heti aamulla herättyäni tunsin ettei kaikki ollut kunnossa. Noin klo 11 saan soiton. Se on poliisi - tulee hirveä tunne. Hän sanoo, että hänellä on "hieman" ikäviä uutisia. Hän kertoo hiljaa, että isäni oli kuollut aamuyöllä tapahtuneessa kolarissa Menen hiljaiseksi - en usko aluksi. Keksin avata iltapäivälehden nettisivun, etusivulla kerrotaan aamuyöllä kuolleen yksi ihminen Vähitellen alan uskoa. Yritän hetken nieleskällä itkua kuitenkin epäonnistuen siinä.
Tapahtuneesta on nyt 10 kuukautta. Ikävä puoli tapahtuneessa on vielä se, että en ollut pitkään aikaan kunnon väleissä isukkini kanssa, ja nyt hän on poissa keskuudestamme. Näin häntä harvakseltaan kylläkin, mutta ei siitä sen enempää.. Hyvästi! Vaikka et kuule mua ja nää mun tuskaa. Katsoessani hyllykkööni huomasin siellä faijan kuvan, jota säilytän siellä. Aina tulee paha mieli, kun nään sen kuvan ja sen alla olevan tekstin "Isää aivan suunnattomasti kaivaten". Tulee ajatus, "miksi aina minä?". Kunpa saisin kerran vielä tavata sut. :'( Tuu takaisin!
En tiedä miksi tuli kauhee fiilis skriivailla tänne. Melko lyhyesti, mutta kuitenkin. Eikä sinäänsä tarkoitukseni ollut hakea minkäänlaista sääliä.
Mieliala: Surullinen
