anaheim

Lopun aika, osa1.

lauantai 24. maaliskuuta 2007 15:37

Ihmiskunta päästää pahuutensa irti vielä kerran. Tämän maan perkeleet päästävät vasallinsa irti yli omien rajojensa. Taivaat peittyvät laskuvarjoista ja kranaateista, ja maa niiden ruumiista, jotka eivät selvinneet.
Kun miehet alkavat loppua, käytetään sitä mahtia, mitä ei kukaan olisi ihmiselle saanut antaa.

Taistelukärjet pakataan kantoraketteihin, ja ihmiskunnan ikiyö koittaa, kun miljoonien megatonnien voima vavahduttaa maapalloa. Moskova on kadonnut. Samoin Iso-omena. Washingtonista ei ole mitään jäljellä. Delhi palaa ja Tokion raunioita ei ole enään.

Silloin jyrinä täyttää mustat taivaat, ja uusi mailmanjärjestys peittää kaiken, murskaa vastarinnan. Hitaasti ihmiskunnan jäänteet ryömivät koloistaan, ja nostavat katseensa pimeälle taivaalle, aurinkoa etsien. Mutta tuhkapilvet ja hävittäjät peittävät tämän näyn. Ihmiskunta syöksyy satavuotiseen sotaan. kun ruoasta ja aseista alkaa olla pula, hyökätään naapurivaltioon. Tappiot lähentelevät jo miljoonia. Mikään ei kasva enään. Paitsi yksi. Uuden maailman järjestyksen voima.

Koeputkista kasvaa uusi ihmiskunta. Ihminen luo oman voittajansa, ja uusi, parempi ihminen on syntynyt. Tämä rotu, ihmisen irvikuva, ottaa vallan. Haavoittumaton, ei tarvitse happea. Uusi, piipohjainen elämänmuoto. Se ei ole eläin. Se ei ole eliö. Se on ase. Ihmiskunnan tappavin ase. Nämä marssivat sen vanhan maailman viimeistä vastarintaa vastaan joka vielä sinnittelee. Miljoonien saappaiden jyly järisyttää mantereita.

ihmiskunnan uudet kasvot jyräävät kaiken.Ebolalla kastetut ja uraanista valetut pienoistaistelukärjet lähtevät matkaan jokaisen uuden ihmiskunnan sotilaan aseesta. Tappavan tarkasti niiden rintaan jotka raiskasivat tämän maailman.

Vanhan maailman kansa pakenee entisen toivonsa sydämeen, Venäjän siperiaan. Uudesti syntynyt neuvostoliitto hallitsee nyt tätä aluetta rautaisella nyrkillä. Tämä on ainoa maailman kolkka joka välttyi laajoilta tuhon sadetuksilta. Nyt siellä kohoavat satojen metrien korkuiset, maan sisäänkin ulottuvat tornit. Näiden mustien sarvien pintaa peittävät konetykit ja siilojen poistoaukot. Näiden huipulta kohoavat kaasun poisto liekit, joiden kirkkaus valaisee kymmenien kilometrien säteeltä.

Tämä armeija, suurin mitä vanha maailma tulee ikinä näkemään. Viimeinen mitä se tulee näkemään. Kävi miten kävi. Satojen tuhansien marssi heiluttaa muureja ja juoksuhautoja, ja niiden ympäröimiä tasankoja. Panssarinyrkkien marssi. Rautainen kuori heikolle ihmiselle. Sen käsi ei silitä. Se sylkee rakkaansa päälle 18 000 palaa säteilevää kiveä tunnin kuudeskymmenes osassa. Sen selässä eivät ole valkoiset enkelin siivet. Sen selässä on suihkuturbiinit. Sen jalat eivät ole kauniit ja pienet. Ne ovat suuret, kylmät ja metalliset. Mutta sen sydämmeen vie yksi varma tie. Ohjus, joka porautuu kaksimetrisen plastoidin läpi.

Sen sisällä on sen kansan jäsen, joka tulee taistelemaan ikiyön ensimmäiseen ja viimeiseen iltaruskoon.

Kuolemaan.Exodukseen.

Taivaanrantaan kohoaa savupatsas. Sen valo vastaa aurinkoa, ja savupatsas yltää taivaisiin. Se on alkanut.paienaalto ei riitä edes heiluttamaan vanhan maailman armeijaa. Näiden panssareiden takaa nousee se toinen mahti. Titaanit. Neliökilometrien kokoiset elntävät linnoitukset. Mukanaan teratonneja napalmia ja säteilevän kiven paloja. Mukanaan tuhansia ihmisiä. Kaikilla vain yksi päämäärä. Toisen rodun tuho. Pienet parvet nousevat näiden kuningatarten takaa. Kuhnurit. Pystyyn noudevat hävittäjät ulvovat moottorit liekehtien viimeiseen sotaansa. Koneet syöksähtävät eteenpäin. Siperian tuhkanväriset lumitasangot värjäytyvät mustaksi kun uusi ihmiskunta syöksyy horisontista. Se massa, se armeija.
Ihmiskunnan teloittaja. Ja ihmiskunta asetti juuri päänsä giljotiiniin.

Mustat tornit laukaisevat aseensa. Tuhasia taistelukärkiä ulvaisee matkaan. Auringon kyyneleet. se on alkanut. ja se tulee loppumaan.

Pian se on ohi. Viimeinen torni roihahtaa ja kaatuu, murskaten alimmat kerroksensa.Tasanko on mustana ihmiskunnan viimeisestä kansasta. Sen ruumiista. Tornin raunioissa seisoo hievahtamatta se alaston kansa, joka syöksi toisen tuhoon.
Yksi astuu pidemmälle rivistä, nostaen mustan valkoisella tähdellä varustetun lipun pystyyn raunioihin.

Sen tähden keskellä on viivakoodi. Viimeinen muistutus ja viittaus ihmiskunnan uskon ennustukseen pedon luvusta. Kolme nollauslukua, siististi rivissä. Ihmiskunnan rippeet orjuutetaan, ja uuden ihmiskunnan suunnitelleet tiedemiehet tulevat johtamaan maailmaa.

Mieliala: Krapulainen
Taustalla soi: Gothminister - Happines in Darkness

Kommentit

Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.

Liity käyttäjäksi nyt - ja luo oma profiilisivu »