26.12.2011
on se jännä, että joku tulee elämään mukaan pieninä palasina ja lähtee vielä pienemmissä pois katoaa ikään kuin tuhkana tuuleen. Juuri silloin kun olisi pitänyt mennä paremmin sinä hävisit, etpä tainut olla todellinen vai pikemminkin aito? Ja on se surullista että edelleen tälläisiä löytyy..sinusta ei ollut minulle eikä musta sulle...eipä meistä tullut mitään ei olisi tullutkaan moikkaamista kummoisempaa...vai edes senkään vertaa..
on se jännää, että tänään ekaa kertaa tunsin pienimuotoista vihaa sua kohtaan kun ajattelin sua, en ole enään sulle pompppallona. voit olla siitä aivan sata varma...game over
kun sinä tykkäät satuttaa muita huomaat että myös sinuun itseesi tulee sattumaan näin voimme vafrmistaa sen että se sattuu molempii. mikä olisikaan sen ihanampaa kuin jaettu kipu aijai kyllä elämä on kivaa joskus toisinaan.
sitä ihmettelee miten joskus ihminen on valmis antamaan melkeen mitä vaan, jotta saisi palata ajassa taakse päin tai palata jonkun luokse uudestaan..
silti huomaa, että itse ollut se joka hukuttaa kysymyksiin
tai ahdistan nurkkaan
yritän liikaa
taikka sut tukahdutan jotenkin silleen luulen sen menevän..
jos vaan mitenkään pystyisin menneisyyden muuttaisin nykyisyydestäni olisin toivonut jotain enemmän jotain aivan erilaista ja tulevaisuus on siinä vielä ehkäpä jonkusen verran toivoa jäljellä... mutta eri asia kuinka paljon menneisyys tulee siinä painamaan ja vaikuttaan.
jep niiden täydellisten öiden jälkeen muutun ilmaksi hetkessä kun suljen oven...ja silloin päätän ettei se tule tapahtumaan enään ikinä ei koskaan ei enään muuttumista ilmaksi....siltikin jotenkin saat mut huijattua ja taas on täydellinen yö jonka jälkeen olet taas niin vitun valmis musetamaan ja murtamaan ne pienimmätkin toivon kipinät....jep ja taas ollaan ilmaa näin se menee....
se onkuin tanssimista sun halujen ja tahtojesi mukaan...jep ja minä tanssin kun puhallat pilliisi..
saat minut taipumaan, pistät myöskin kumartumaan, ja kykenet heiluttamaan minua...puheensa kuin musiikkia.. vahvaa ja kiihkeää että viihdyttävää myöskin aavistuksen synkkää. samalla tavalla kuin mun ajatukset ja tunteeni sinua kohtaan... ehkäpä et tieten tahtoen halunnut mua satuttaa, mut etpä välittänyt muustakaan siitä voi päätellä mitä vaan...
he kaipa sitä voi olla ja antaa olla, mutta tuleepa aika voimakkaasti mieleen, että onkohan asia näin:
ei näytä olevam koskaa
niinkaunis
eikä mussa taida olla sitä
rakastettavaanaismaisuutta
eikä taida tietoo löytyy
ollanainensinulle
niin juuri sinulle
onneksi en osaa olla katekra taikka vihainen ystävälle
taikkakin katkeroidun muille suhteille helposti...
tänään olisin mennyt kotiin mutta ei oikein huvita istuu yksin tyhjässsä talossa ja ihmetellä, joten mielummin olen iskän luona ja kirjoitan blogiani hitaasti ja varmasti.. vaikkakin tuo vihkoni johon rustaan runojani alkaa pikkuhiljaa täyttymään koska sitä on tässä nyt saanut niin paljon kirjoittaa...on se kumma miten elämä osaa fudii päähän niin et sylkee verta ja hampaat tippuu vaikkin elämä ei ole se fyysinen osapuoli tässä. ite sitä on aika paljon tehnyt sen eteen että saisi itsensä kasaan viimeisimmästä suhteesta, joka ei tosiaan helppo ollut, mutta kuitenkin tässä ollaa ja vahvempana kuin koskaan ja mun peli ei ole gameover ei vielä pitkään aikaan.. toisinaan on helvetin hyvä vaan antaa mennä omalla painollaan eipä tässä kiinnostanopeuttaa asioita..
ja taas olen tehnyt väärän valinnan.....
